VILLI JA VIHREÄ COLESLAW

slaw-4slaw-2

Coleslaw’n, elikkäs kaalisalaatin virka? Noh, sehän toimii missä vain mutta on tietysti omiaan grillisafkan kaveriksi. Majoneesipohjaiset slaw’t on nekin hyviä, etenkin itsetehtyyn majoon tehtynä, mutta joskus totaalinen vaihtelu virkistää. Tällä kertaa siis kaalisalaatti joka syntyi hyvin intuitiivisesti, mutta osottautui varsinaiseksi hitiksi!

Tällä kertaa halusin kaalisalaatista raikkaan mutta täyteläisen. Avainelementtinä siinä toimii ihan huikea kurpitsansiementahna. Se on kermainen, aromikas ja kauniin vihreä tahna kurpitsansiemenistä, joka on omiaan etenkin kypsentämättömänä raakaruuassa. Kurpitsansiemenjutut on kyllä yksiä mun ihan ultimaattisia lemppareita juurikin voimakkaan pähkinäisen tuoksunsa ansiosta. Esimerkiksi tahna on monipuolinen, jota voi hyödyntää juurikin salaatinkastikkeissa, dipeissä, levitteenä, keitoissa, juomissa… Voimakkaan vihreän värin on myös pakko kieliä ravinnetiheydestä.

Vihreään teemaan sopii tietysti villivihannekset, joita on todella helppo hyödyntää juurikin tällaisissa sekametelisalaateissa. Kerää siis siistiltä paikalta sun kesän lemppareimmat villit (sellaiset jotka varmasti tunnistat), ja hyödynnä ihanissa kesäsalaateissa!

slaw-3slaw-5slaw

 

Villi ja vihreä coleslaw

pieni varhaskaali
3 porkkanaa
luomu punasipuli tai 2 kevätsipulia varsineen
luomu omena
puoli punttia tilliä
Villivihanneksia muutama kourallinen, kuten:
voikukan lehtiä
vuohenputkea
mansikan lehtiä
maitohorsman lehtiä …tai mitä ikinä
1 rkl Dijon -sinappia
1 rkl kotimaista hunajaa
1/2 sitruunan mehu
merisuolaa
mustapippuria

Poista kaalista uloimmat  lehdet. Suikaloi kaali ohuen ohueksi, voit hyödyntää tässä juustohöylää ja ”raastaa” sillä puolikkaaksi leikatusta kaalista suikaletta. Leikkaa loput veitsellä suikaleeksi, muista poistaa kanta. Suikaloi porkkana kuorimaveitsen tai juustohöylän avulla lastuksi. Huomaa että porkkanaa ei tarvitse kuoria (kotimainen/luomu). Siivuta sipuli ohueksi, raasta omena ja silppua tilli.

Huuhtele villikasvikset varovasti kylmän veden alla ja leikkaa veitsellä pienemmäksi. Yhdistä kaikki kasvikset isossa kulhossa.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja kaada kasvisten päälle, lisää suolaa (noin 1 tl). Ja nyt tulee tärkein kohta; sekoita kaikki keskenään kädella puristellen. Tämä pehmentää kaalia ja auttaa makuja sekoittumaan keskenään. Rouhi joukkoon myös pippuri, maista ja lisää tarvittaessa suolaa/pippuria. Salden maku paranee, jos se saa asettua jääkaapissa hetken. Tarjoilutilanteessa voit halutessasi koristella salaatin esimerkiksi mansikan/horsman kukilla.

 

MANSIKKA-MINTTU-LIME RAAKAKAKKU

k-9k-12

Ois ensi viikko jälleen monille valmistuville ja koulunsa päättäville juhlaisa. Kesäjuhlien tarjottavat vaihtuvat vuodesta toiseen trendien mukaan. Jotkut elementit kokevat kasvojen kohotuksen ja osa menee suoraan vaihtoon. Esimerkiksi voileipäkakuista on vuosien saatossa alettu tehdä fänsimpejä vaikkapa hyydykekakun muotoon. Vastaavasti esimerkiksi pasteijoita ei ole näkynyt enää pitkiin aikoihin. Entäpä missä on klassiset lusikkaleivät? Toki juhlien tyyli näkyy myös tarjottavien ilmeessä.

Yksi elementti jota ehkä koskaan tullaan kattauksesta heivaamaan, on kakut. Kakutkin ovat toki kulkeneet melkoisen evoluution menneiden vuosikymmenien aikana. Siinä missä ennen ne tehtiin sokerikakkupohjaan banaani-mansikkahillo -täytteellä, hyydyke- tai nakukakkuina, on nykypäivän sana raakakakut. Jotkut hipsterit (eiku…) on toki tehnyt niitä jo vuosien ajan, mut nykyään homma on enemmän mainstream mikä on mun mielestä vain hyvä juttu.

k-8kk-7

Ite oon jo jonkin aikaa tykännyt tehdä raakakakkuja ja mieluiten väsäänkin sellaisen jos joku läheinen kyselee kakkua juhliinsa. Oma tyyli (raaka)kakkujen makumaailmoissa ja koristeluissa on vaihdellut ajan myötä. Nykyään pidän yksinkertaisesta ja simppelistä. Yksinkertainen ja huoleton ilme on yllättävän näyttävä, mutta ennenkaikkea helppo toteuttaa.

Tällä kertaa pidin makumaailman myös varsinaisessa kesän klassikossa; mansikassa, tuoreessa mintussa ja limessä. Kokonaisuudesta tuli raikas, mutta samalla kermaisen täyteläinen. Ja juuri tuo kermaisuus on yksinomaan minkäs muun kuin kookosmannan ansiota.

k.jpg

Saan usein kyselyä miten korvata mikäkin resepteissä. Eniten kysytty kysymys on pähkinöiden korvaaminen, joita muuten tässä kakussa ei ole lainkaan. Saksanpähkinöitä lisäsin pohjaan rousketta ja makua antamaan, mutta ne on helppo vaihtaa oman ruokavalion mukaan esimerkiksi manteleihin, auringonkukansiemeniin tai idätettyyn tattariin. Täytteissä tykkään koostumuksensa vuoksi käyttää cashew -pähkinöitä, mutta ne ei ole laisinkaan välttämättömiä. Juuri tätä tilannetta varten on siis mainitsemani kookosmanna! Luontaisesti makea, kermainen ja mitä mahtavin raaka-aine raakaleivontaan. Se pysyy jähmeänä huoneenlämmössäkin, mutta lisäsin reseptiin vielä kaakaovoita joka auttaa kakkua pysymään koossa kesähelteilläkin. Tietysti puhumattakaan kaakaovoin huumaavasta aromista.

Koristeluun voit kesän hengessä käyttää miltei mitä vain kukkia, mutta varmimpia on esimerkiksi mansikankukat tai päärynän- ja omenankukat. Hauskan ja kesäisen yksityiskohdan lisää vielä mehiläisen siitepöly sade.

k-6k-3

 

 

Mansikka-minttu-lime raakakakku

Pohja

1 dl kookosöljyä
1 dl kookossokeria
2 dl kookosjauhoa
2 dl saksanpähkinöitä
2/3 tl merisuolaa
1-2 rkl vettä

Minttu -täyte

4 limen mehu + yhden kuoriraaste
puoli punttia tuoretta minttua
2 dl kookosmannaa
1 dl kaakaovoita
1 dl vettä
0,5 tl Bourbon vaniljaa
(4-5 spirretablettia)
n 1 dl kotimaista hunajaa / kookossokeria

Mansikka -täyte

n 350g mansikoita pakaste, sulatettuna
2 dl kookosmannaa
2 dl kaakaovoita
1 dl vettä
0,5 tl Bourbon vaniljaa
n 1 dl hunajaa / kookossokeria
(3 rkl tocoa ja lucumaa)
1/2 tl merisuolaa

Aloita valmistelemalla irtopohjavuoka vuoraamalla pohja leivinpaperilla. Voit halutessasi askarrella valmiiksi vuuan reunoille leivinpaperi/kelmupalan, jolloin valmiin kakun irrottaminen on helpompaa.

Sulata pohjan kookosöljy vesihauteessa. Rouhi saksanpähkinät. Sekoita kaikki aineet huolella keskenään. Massa saa jäädä hieman kostean tuntuiseksi, kookosjauho imee itseensä runsaasti kosteutta turvotessaan. Taputtele massa vuuan pohjalle ja nosta kylmään.

Sulata minttu -täytteen kookosmanna ja kaakaovoi vesihauteessa(voit säästää astian seuraavaa täytettä varten). Blendaa kaikki ainekset silkkiseksi massaksi, voit halutessasi värjätä massaa vihreämmäksi spiruliinajauheen tai tablettien avulla. Maista täytettä ja lisää halutessasi lisää makeutusta. Kaada massa pohjan päälle ja nosta kakku pakastimeen/jääkaappiin.

Valmista mansikkatäyte. Huomaa ettei blenderiä tarvitse turhaan tiskata tässä välissä. Sulata kookosmanna ja kaakaovoi jälleen vesihauteessa. Blendaa kaikki ainekset keskenään silkkiseksi. Toco ja lucuma eivät ole välttämättömiä raaka-aineita, mutta ne tuovat täytteeseen täyteläisyyttä ja makua. Maista jälleen ja makeuta halutessasi lisää. Itse blendasin sekaan vielä muutaman mustikan antamaan lisää väriä. Kaada massa minttu -täytteen päälle ja nosta kakku pakastimeen tai jääkaappiin jähmettymään.

Koristele valmis kakku esimerkiksi tuoreilla mansikoilla, mintunlehdillä, lime siivuilla ja mehiläisensiitepölyllä. Luonnon- ja mansikankukat tuovat myös juhlavaa ilmettä.

 

WAFFLE NAKED CAKE – mustikkamuffinssivohvelit ja lemon curd

b-12b-15b-11

Äitienpäivä. Sen aika on taas täällä. Ja tiedättekö mitä? Se on heittämällä yksi vuoden parhaista päivistä. Juu ei, mä en kyllä ole äiti, paitsi mitä nyt mun koiralaumalle, muuuutt…

Vaikka toivon, että ainakin oma äiti kokisi vuoden jokaisen päivän olevan äitienpäivä, teen silti enemmän kuin mielelläni yhdestä päivästä spessumman. Tyttärenä omat vahvuudet on tainnut jäädä tänne keittiön puolelle, joten omalta osaltani panostan mieluiten siis ruoka -puoleen, haha.

bb-2

Mut hei, tää kakku! Tätä tehdessä totesin sen kyllä olevan yksi onnistuneimmista saavutuksistani. Toki makuraati tekee sitten lopullisen tuomionsa.

Mistä sitten lähti ajatus epämääräiseen kasaan, jota kakuksi kehtaan kutsua? Idea lähti siitä kun tuumasin mikä jälkkäri sopisi juhlalliseenkin brunssipöytään mutta olisi silti freesi ja leikkisä. Voisiko vohveleista tehdä kakun, ilman että se näyttäisi pelkältä vohvelipinkalta? Miksei? Mistä mä sen tiedän, ei siis auta kuin kokeilla!

Makumaailmaltaan etenkin keväisin mulla resenoi ihan hirveesti mustikka-kardemumma-lemon curd -kombinaatio. Raikas, juhlallinen, mutta sopivan autenttinen. Lemon curdin perinteisen version olen itse tehnyt aikanaan kerran, joka sekin epäonnistui. Tietyistä syistä curdit siis ostettiin ennen ihan valmiina kaupasta. Nykyään kuitenkin kelpuutan vain harvan kaupantädin valmistuotteen. Jo ihan siitäkin syystä, että olen kiinnostunut millaisen prosessin raaka-aineet käyvät läpi ennen kuin päätyvät lopulliseen muotoonsa. Tietysti puhumattakaan valmistuotteiden raaka-aineiden laadusta ja lisäaineista.

Rohkeasti lähdin siis uuteen haasteeseen; paleo -henkisen lemon curdin väsäämiseen! Ja voi piru miten hyvin se onnistuikaan. Olin innoissani kuin pikkulapsi kun siinä vispaillessa sitruunatahnaseos sakeutuu. Lopulta kun maistoin valmista lopputulosta en huomannut lainkaan eroa siihen ”alkuperäiseen”. Siis NAM! Perus voin sijaan käytin gheetä, eli kirkastettua voita, joka tekee reseptistä astetta hifimmän. Ghee toimiikin tässä reseptissä ihan loistavasti maun ja koostumuksensa puolesta. Lisäksi se sopii myös monelle ”maidottomalle”, sillä gheessä ei ole lainkaan joillekin haitallisia maidon proteiineja.

Toinen elementti josta olen erityisen innoissani, on nämä mustikkamuffinssivohvelit. Heittämällä parhaat vohvelit, joita olen koskaan tehnyt. Rapeita, maukkaita, meheviä ja viljattomiakin ovat! Mustikat tekevät mausta raikkaan ja kardemumma puolestaan saa aikaan pullan makuisia fiiliksiä. Vohveleiden runsaskuituinen kookosjauho paitsi makeuttaa luontaisesti, myös pitää vohvelit mehevänä. Kakku on makeutettu pelkästään hunajalla, mutta mausta ja makeudesta ei silti ole tingitty.

b-6b-7b-3b-8

Voi varmaan enemmän tai vähemmän huomata kuinka fiiliksissä itse olen tästä reseptistä. Jos siis itse mietit vielä mitä leipoa äidille, tai mikä voisi olla brunssipöydän loppuhuipennus, niin tässä simppeli mutta uudenlainen ja ehkä jopa trendikäs ratkaisu perinteisen täytekakun sijaan.

Miltä teidän äitienpäiväkattaus näyttää tänä vuonna?

b-9b-13b-17

 

 

Mustikkamuffinssivohvelikakku lemon curdilla

Lemon curd

2 munaa
1 dl luomusitruunojen mehua (noin kolmen)
1/2 sitruunan kuoriraaste
1/2 dl hunajaa
4 rkl gheetä

Mustikkamuffinssivohvelit

4 luomumunaa
1 dl vettä tai haluamaasi maitoa
2 rkl gheetä tai kookosöljyä sulana
2 rkl kotimaista hunajaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
100g mustikoita

Lisäksi:

4 dl Kookos- tai 3 dl luomukermaa + 1/2 tl vaniljajauhetta
tuoreita vadelmia

Aloita valmistamalla lemon curd. Voit hyvin valmistaa sen vaikka muutaman päivän ennakkoon. Purista sitruunoista mehu ja raasta kuori valmiiksi, voit laittaa ne samaan astiaan esim kahvimukiin. Riko kananmunat pieneen kattilaan ja vispaa rakenne rikki. Lisää sitruunamehu-kuoriraasteseos samalla vispaten, lisää myös hunaja. Lämmitä miedolla lämmöllä samalla jatkuvasti sekoittaen (3-4/9). Jatka niin kauan, kunnes seos sakeutuu (mulla tähän meni 10-15 min). Muista vispata jatkuvasti!

Kun seos alkaa sakeutua, nosta kattila liedeltä ja vispaa joukkoon ghee lusikallinen kerrallaan. Sekoita hyvin. Kaada tahna purkkiin ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Tee seuraavaksi vohvelit. Yhdistä ja sekoita kulhossa munat, neste, ghee/kookosöljy ja hunaja. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ensimmäiseen. Anna taikinan turvota 5-10 minuuttia. Lisää mustikat turvotuksen jälkeen, jos käytät pakastemustikoita, lisää ne jäisenä ja kääntele varovasti sekaan. Paista vohveleiksi. Anna jäähtyä.

Vispaa kerma kuohkeaksi ja mausta vaniljalla. Kokoa kakuksi; ensiksi vohveli, kerma, lemon curd…. Toista niin monta kertaa että käytät 4-5 vohvelia, tällöin koko komeus pysyy vielä pystyssä. Voit välissä nostaa kakun hetkeksi jääkaappiin jähmettymään, jotta kerrokset pysyvät näyttävinä.

Koristele vadelmilla, raakasuklaa paloilla (Foodinin levyistä ”LOVE” -pala on tähän omiaan ❤ ), sekä halutessasi kookosjauho”tomusokerilla”. Nosta kakku vielä hetkeksi jääkaappiin asettumaan ennen tajoilua.

b-14

Marja-aronia vispipuuro [raw,V]

dsc_5111dsc_5119dsc_5165dsc_5181

Vispipuuro. Mulle se sijoittuu automaattisesti lapsuuteen, tarhaan ja vielä tarkemmin päikkäreitten jälkeiseksi välipalaksi. Junnuna puolukka oli omaan makuhermoon melko kirpsakka, mutta kun päälle sai sokeria, meni mikä vain alas. Oli se vispipuuro loppupeleissä aika hyvääkin. Vaikkakin pieni mysteerinverho sillä oli yllään. Mitä on vispipuuro? Mistä ja miten se on tehty?

Mä voin kertoa sen nyt teille. Marjoista, chia-siemenistä ja mantelimaidosta. Tuttuja ainesosia, eikö? Eikä se muuta tarvi. Okei, okei eihän se nyt se sama perinteinen ole, mutta maku ei kauas putoa. Tähän fiksattuun versioon menee valmistukseenkin aktiivista aikaa noin kaksi minuuttia. Ei kauheen paha? Lisämakua ja ravintoarvoja se puolestaan saa Marja-aronia -jauheesta. Entä mitä se sitten on? Minäpä kerron.

dsc_5190dsc_5106dsc_5226

Marja-aronia on yksi niistä marjoista, jonka olemassaoloa ei moni tiedä. Minäkin tietämättömänä käytännössä päivittäin kävelen kyseisten pensaiden ohi, joiden oksilla tuota marjaa kypsyy väärällään, keväästä syksyyn. Kaupungissa teiden varsilla kasvavia marjoja, tai muitakaan kasveja en lähtisi poimimaan, mutta jos omalla pihallani niitä kasvaisi niin miksei.

Ehkä hieman unohdetun marjan maineeseen vaikuttaa sen hapan maku. Toisaalta kuten muutkin hapokkaat marjat ja hedelmät, on marja-aronia äärimmäisen C-vitamiini -pitoinen. Korkean C-, E- ja B-vitamiinipitoisuuden lisäksi, aronia sisältää ihan hulluna fenoleita. Siis aivan törkeenä. Aronia onkin loistava antioksidanttilähde, jopa viisi kertaa parempi kuin mustikka!

No mutta mites se happamuus? Maistelin jokin aika sitten varovasti Helsinki Wildfoodsin Marja-aronia jauhetta ja sehän maistuikin varsin miellyttävältä. Kirpeältä, niinkun marjajauheen kuuluukin, mutta samalla sopivan makealta. Kirpeyttä onkin tasapainottamassa ripaus koivusokeria sekä minttua. Jauhe onkin tosi freesi, ja toimii ihanasti myös smoothiessa tai vaikka teen seassa.

Mun mielestä vispipuuron kuuluu olla hapan ja kirpeä, silleen sopivasti. Ei kuitenkaan niin että naama vääntyy rusinaksi. Happoa täytyy olla nimittäin siksi, että päälle saa ripotella jotain makeaa. Sokeriahan me ei siihen lisätä, vaan jotain paljon maukkaampaa, nimittäin koivusokeria!

Tästä vispipuurosta tulikin just sopivan hapan. Marjoja voi vaihdella maun mukaan ja sekaan sopii hyvin myös esimerkiksi herukat, mustikat tai karviaiset. Kauramaito on luontaisesti makeampi kasvimaito, joten sitä voi käyttää mantelimaidon tilalla. Jos kuitenkin edelleen tuntuu, että nyt on liian hapokasta, voit lisätä joukkoon valmistusvaiheessa hieman koivusokeria tai laadukasta hunajaa.

dsc_5255dsc_5284

 

Marja-aronia vispipuuro

1 dl chia -siemeniä
4 dl mantelimaitoa // kauramaitoa // vettä
2 dl puolukoita tai muita kotimaisia marjoja

 

Lisäksi: Manteli-//kauramaitoa, Koivusokeria *

Laita chia-siemenet turpoamaan kasvimaitoon. Anna turvota vähintään 10 minuuttia, tai laittaa illalla turpoamaan ja käyttää aamulla. Jos käytät pakastemarjoja, voit nakata ne päälle samaan astiaan sulamaan.

Kaada geeli, marjat ja marjajauhe blenderiin ja sekoita täydellä teholla, kunnes puuro hieman kuohkeutuu. Tähän menee noin minuutti.

Tässä vaiheessa puuro on jo syötävää. Itse huomasin, että pienen jääkaappihengailun jälkeen puuro paksuuntui hieman ja siitä tuli vieläkin miellyttävämpää. Voit siis valmistaa puuron jo hyvissä ajoin jääkaappiin odottamaan.

Nauti esimerkiksi mantelimaidon ja koivusokerin kanssa.

*Sis. tuotelinkin.

dsc_5277

 

Back to school // raikkaat vege vohvelit

DSC_3115

Voi vitsit, miten inspiroiva viikonloppu takana. Lähinnä siis täällä oman pään sisällä. Hirmuisesti uusia oivalluksia, ajatuksia ja ideoita. Tapahtumat, kohtaamiset ja ihmiset inspiroivat hirmuisesti, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on ne omat oivallukset.

Tällä viikolla jatkuu koulu, mikä on ihan kiva juttu. Koko kesä on mennyt hujauksessa erilaisia töitä tehden. Kokemuksia, tekemistä, oppimista, luopumista. Kaikenkaikkiaan varsin antoisa kesä takana. Tästä on hyvä jatkaa uusiin haasteisiin ja omia unelmia kohti.

DSC_3138

Harvemmin enää laskeskelen resepteistäni makroja, eli makroravinteita eli aineita joita ihminen tarvitsee suuria määriä. Syömästäni ruuasta taas en koskaan sillä tiedän kyllä mitä se pitää sisällään. Uskon myös vahvasti kehoni tietävän mitä se milloinkin tarvitsee. Jos on ihan hiljaa ja kuuntelee oikein tarkasti sitä pienen pientä ääntä joka sisältä sinulle puhuu, se kyllä kertoo mikä sinulle on parasta juuri nyt.

Jos jostakin syömästäni ruuasta tulee hyvä, tyydyttynyt ja energinen olo pitkäksi aikaa, tulen varmasti jatkossakin syömään sitä. Jos taas jostakin ruuasta tulee hetkellinen hyvä olo, jota kuitenkin seuraa huono olo, turvotus, vatsakivut, väsymys, mielialan heittely, uupumus tai muuten vain heikko olo, voin olla varma ettei se kuulu minun syötäväksi. 

DSC_3130

Tein viikonloppuna niin hyviä vohveleita, ihan sattumalta, että on pakko jakaa resepti teidän kanssa. En käyttänyt näissä vohveleissa mitään eläinperäistä, mutta luonnollisesti halusin vohveleista mahdollisimman ravitsevia.

Usein kasviperäisen ruuan kanssa epäillään proteiinipitoisuutta. Toki aminohappoprofiili sekä imeytyminen kasviproteiineissa on hieman erilainen kuin eläinperäisissäproteiineissa, mutta kuten kaikessa muussakin; monipuolisuus on avain onneen.

Laskin suurpiirteiset makrot vohveleille ja kuituakin näissä on noin 6 grammaa. Siihen vielä lisukkeet päälle, niin kyllä pysyy kylläisenä pitkään. Varsinaisten ravintoaineiden osalta on myös ihan kivaa katsottavaa: Proteiinia 34, rasvaa 16 ja hiilihydraattia 19. Siis mitä, ja ilman mitään hillitöntä proteiineilla läträämistä? Kyllä vain! Ja makukin on varsin miellyttävä; raikas, mutta hieman pullamainen. Riittävä makeus saadaan ilman varsinaista makeutusta omenasta ja lupiinijauhosta.

 

Raikkaat vege vohvelit // Vegan gluten-free waffles

  • 1 kotimainen iso omena tai 2 pienempää, yht noin 120g valmista sosetta
  • 1 dl mantelimaitoa tai vettä
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl chia siemeniä
  • 2 rkl herneproteiinia vanilja
  • 1 dl lupiinijauhoa tai kvinoajauhoa
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • hieman suolaa
  • kardemummaa

Poista omenasta kota. Heitä kaikki aineet blenderiin ja aja tasaiseksi taikinaksi. Laita vohvelirauta lämpenemään, öljyä kookosöljyllä. Paista vohveleita 2-3 minuuttia, huomioi kuitenkin oman rautasi tehokkuus. Jos vohvelirautaa ei kotoa löydy, voit paistaa taikinan myös pannukakuiksi paistinpannulla keskilämmöllä paistaen.

Nauti esimerkiksi kotimaisten marjojen, kaakaonibsien ja cashewtahnan kanssa. 

 

DSC_3137

Kun kalassa maistuu metsä

DSC_2382DSC_2400

Kaikkien kasvisruokien ohella, pidän kalaruuista. Aiemmin kesällä mökillä tuli syötyä runsaammin järvikalaa kun sitä oli kerrankin saatavilla, oikeasti tuoreena. Itse, tai naapurin, pyytämänä. Ja siitä suoraan savustimeen tai grilliin. Siitä on muuten tehotuotanto kaukana. Näin kaupunkilaisena asia ei olekaan enää niin yksinkertainen.

Virallinen ravitsemussuositus osaa tehdä kalansyönnistä melkoisen labyrintin. Pitää syödä tarpeeksi, muttei liikaa. Ja oikeita kaloja, muttei kokoaikaa sitä samaa. Viimeisin on toki ihan totta, raskasmetallien ja ympäristömyrkkyjen kanssa kannattaa olla tarkkana ja tietoinen. Mutta pieni taustatieto riittää, kyseessä on kuitenkin monipuolinen ja usein varsin edullinen raaka-aine.

DSC_2230DSC_2235

Parasta tässä reseptissä on ehkä se, että vaikka siinä onkin kesän kaikua on se toteutettavissa mihin tahansa aikaan vuodesta. Kalaakin voi suosia sesongin mukaan. Mitä tahansa kalaa ei toki kannata graavata ja lohi onkin usein se turvallisin vaihtoehto. Tehokasvatettua Norjan lohta en suosittelisi liiaksi käyttää ja nykyään on monesti saatavilla myös luomu tai villilohta.  Itse olisin valinnut tähän mieluiten siian, mutta sitä ei tähän hätään ollut saatavilla.

Usein graavikalaan tavataan lisätä valkoista sokeria. Makeutta tarvitaan tasapainottamaan graavin suolaisuutta, mutta mun mielestä pöytäsokeri on turha ja melko mauton lisä. Itse käytän yleensä luomu hunajaa, mutta tällä kertaa rohkaistuin ja laitoin koivusokeria. Kyllä, ksylitolia! Tuo piparminttupurkasta tuttu hampaiden pelastaja. Hampaiden hyvinvoinnin edistämisen lisäksi koivusokerilla on myös muita etuja; sen glykeeminen indeksi on noin 10 kertaa pienempi kuin teollisuussokerin. Tämän koivu -peräisen sokerin maku on ihanan raikas, jopa hieman minttuinen. Tästä huolimatta sitä voi vallan mainiosti käyttää myös suolaisessa ruuanlaitossa. Tässä koivusokerissa on lisäksi kuivattua puolukkajauhetta, joka puolestaan tuo kalaan juuri sitä kaivattua kirpeyttä.

Lisäksi mun mielestä mageeta tässä Helsinki Wildfoodsin koivusokerissa on se, että se valmistetaan Suomessa puuteollisuuden kuitusivuvirrasta. Eli kyseessä on myös varsin ekologista tavaraa!

DSC_2248

 

Graavilohi

Siisti kalafile; leikkaa pois mahdolliset evät, nypi ruodot. Mausta kala puolukkakoivusokerilla ja nokkos -kristallisuolalla (huom, älä rouhi suolaa vaan käytä suola kiteet kokonaisena). Kääri file leivinpaperiin, ujuta muovipussiin(hedelmäpussit toimii hyvin) ja nosta esimerkiksi uunivuokaan tai reunalliselle tarjottimelle (kalasta valuu graavautuessa nestettä). Laita kala jääkaappiin ja nosta päälle paino esimerkiksi leikkuulauta.

Anna graavautua 1 1/2 – 2 vuorokautta. Pyyhi suolakiteet pois kalan pinnalta ja leikkaa terävällä veitsellä ohueksi siivuksi. Nauti esimerkiksi tämän siemenleivän päällä.

 

*Resepti sisältää tuotelinkit.

DSC_2405

Pehmeä nokkoskeitto

DSC_2472DSC_2521DSC_2504

Toivottavasti kukaan ei ole päässyt kyllästymään mun nokkostykitykseen. Hyvä, nimittäin se ei ole loppumassa! Tällä mennään niin kauan, kun tuoretta nokkosta metsästä löytyy.

Rakastan kulkea sesonkien ehdoilla. Pakastekasvikset on ihan hyvä vaihtoehto, mutta näin kesällä en pystyisi ostaa esimerkiksi kukkakaalia pakkasesta. Talvisin tilanne on toki eri ja silloin se on näppärä tapa saada kotimaisia kasviksia lautaselle kohtuu hyvään hintaan. Oon myös tuumannut miksei me pakasteta kesäisin myös kasviksia. Mansikkalaatikon hintaa kytätään, mutta miksei juurikin vaikka kaaleja pakasteta? Vai tekeekö joku niin, haluan tietää! Kuinka hauskaa se olisi?! Jos mitä vaan voisi pakastaa rakenteen kärsimättä, mä taltioisin ehdottomasti avomaankurkut ja kesäkurpitsat.

DSC_2518DSC_2460

Viime päivät on olleet melko sateisia. Nokkosta voi toki kerätä koska vain, mutta sateella tai sateenjälkeen kasvi sisältää runsaammin typpeä, josta muodostuu puolestaan nitraattia. Liika nitraatti voikin olla terveydelle haitallista, mutta satunnaisessa käytössä asiasta ei tarvitse olla huolissaan. Nokkonen kannattaisi optimaalisimmin kerätä muutaman kuivan päivän jälkeen, jolloin se on muodostanut typestä aminohappoja.

Tähän aikaan vuodesta kannattaa kerätä vain ylimpiä lehtiä, eikä yläosissa kasvavia siemeniä tarvitse vältellä. Nekin nimittäin sisältää ihan hurjasti ravinteita. Siemeniä voi myös kerätä, kuivata, ja käyttää ruokien ja juomien seassa.

DSC_2547DSC_2536

Tämä nokkoskeitto suurustetaan itselleni uudella tuttavuudella lupiinijauholla. Monien muiden luontaisesti gluteenittomien jauhojen tapaan lupiinijauho sisältää hurjasti proteiinia ja ihmiselle kaikki välttämättömät aminohapot. Proteiinia siis hurjat 43g ja kuituakin jopa 28g! Makealupiinista matalassa lämpötilassa vailmistettu jauho pitää sisällään myös muun muassa E-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, rautaa ja karoteenia. Ja kyllä, nimensä mukaisesti jauho on luontaisesti makeahko. Se toikin mielestäni mukavan twistin tällaiseen vehreään kasviskeittoon.

Rakennetta keittoon tulee puolestaan kukkakaalista ja lisäkermaisuutta kookosmannasta. Lisukkeeksi keiton päälle ripottelin murskattuja raaka manteleita ja ravintohiivahiutaleita. Nam!

DSC_2557

 

Nokkoskeitto

Huuhtele nokkoset siivilässä kylmän veden alla ja jätä valumaan.

Lämmitä kattilassa kookosöljyä ja lisää lupiinijauho. Sekoita vispilällä, jotta vältyt paakuilta. Kypsennä jauhoa miedolla lämmöllä muutama minuutti, mutta älä polta. Lisää tarvittaessa hieman vettä.

Lisää kasviliemi/vesi hiljalleen jatkuvasti vispaten. Nakkaa joukkoon pilkottu kukkakaali(muista käyttää myös kanta ja lehdet). Keitä, kunnes kukkakaali on kypsä. Ota pannulta ja lisää nokkonen ja kookosmanna. Soseuta sauvasekoittimella tai kuumuutta kestävässä blenderissä. Mausta tarvittaessa suolalla. Nauti!

 

*Resepti sisältää tuotelinkit.

DSC_2499