Tarina metsästä ja mielenrauhasta

dsc_4299dsc_4286dsc_4158dsc_4153

Koska oot viimeksi antanut ajan vaan kulua? Antaa maailman edetä omalla painollaan. Unohtaa velvollisuudet, paineet ja suorittamisen. Pysähtyä.

 

dsc_4111dsc_4138

Aurinko paistaa lähes täydeltä taivaalta, pilvien lipuessa rauhassa ylitse. Ilman pehmeää tuulenvirettä lämpö olisi jopa paahtava. Käsittämätöntä että on jo syyskuun puoliväli. Lampaita ja lehmiä laiduntaa alempana niityllä. Niillä ei ole mihinkään kiire. Eikä muuten ole mullakaan.

Kylläpäs kuulostaa siirappiselta, ihan omaankin korvaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään teennäinen tarina, vaan ihan oikeita fiiliksiä eiliseltä. Olin nimittäin Helsinki Wildfoodsin järkkäämällä Wilderness Yoga & Wild Foods -kurssilla keskellä metsää Nuuksion Kattilassa. Kurssi oli syksy edition, sillä metsästä etsittiin kauden mukaisesti sieniä. Myös joogatunnilla otettiin huomioon syyskauteen siirtyminen ja siihen rauhoittuminen. Mielettömästi siis uutta tietoa kummallakin saralla.

Vaikka olin kurssista ja tulevasta päivästä innoissani, oli lähtöä ennen fiilis vähän stressaantunut. Sunnuntai, tuleva viikko vähän jo mielessä. Muistinhan pakata retkelle kaiken mukaan? Ai hitto se yks kouluhomma tiistaille on kesken. Missä mun vesipullo on? Ainiin onhan toiselle koiralle vesi vaihdettuna? Niin ja toiselle vesikippo mukaan! Sanoinkohan mä nyt tässä kiireen keskellä toisille pahasti vaikken oikeasti tarkoittanut? Kuulostaako yhtään tutulta, edes osa?

Ihan liikaa tulee painettua pää kolmantena jalkana pitkin poikin maita ja mantuja, erityisesti arjen vilskeessä. Monella on varmasti tiedossa se, että pysähtyminen, ajankulun unohtaminen ja rauhoittuminen on enemmän kuin välttämätöntä. Täytyy kuitenkin myöntää, että harvoin olen kokenut pysähtymisen, yhtä voimakkaasti kuin eilen.

Jooga on ollut jo pitkään niin sanotulla To Do -listalla ja eilen vihdoin pääsin ekalle tunnilleni ikinä. Tunnin veti ihastuttava Justine, hän otti mahtavasti huomioon mm elinympäristömme pohjoisen sijainnin, vuodenajoista toiseen siirtymisen ja maadoittumisen. Tunne, kun oppii enemmän ja enemmän olemaan läsnä, lähempänä luontoa ja elämään sen sääntöjen mukaan, on sanoinkuvaamaton. Tietyt opit tulevat jatkossa, tästä hetkestä lähtien, olemaan varmasti osa päivittäisiä rutiinejani.

dsc_4193dsc_4175dsc_4198

Joogan jälkeen siirryimme lounastamaan, kun ihana Anna oli tehnyt superhyvää ruokaa sieni -teemalla. Ohessa käytiin Annan opeilla läpi erilaisia sienilajikkeita, joita Suomestakin löytyy siis joku 200 syömäkelpoista(..!) Joo joista meitsi tunnistaa ehkä kaks. Enemmänkin voisi siis sieniä hyödyntää, kuin satunnaiset suppikset. Ja vastaavasti jättää ne ulkomaiset kasvatetut herkkusienet vähemmälle.

Sienitunnistaja en tosiaan vielä ole, mutta eiliseltä jäi paljon käteen! Tiesitkö sä esimerkiksi että sikurirousku tuoksuu ihan currylta, ja kangaspalsamirousku kookokselta, siis sellaiselta vähän esanssiselta kookokselta..!

dsc_4269dsc_4263dsc_4249dsc_4237dsc_4306dsc_4320dsc_4327

Nyt on hyvä ja levollinen olo, tästä on hyvä jatkaa syksyn koitoksiin. Omasta kehosta ja mielestä kannattaa pitää hyvää huolta. Meillä ei ole oikeasti mitään hätää, joten joskus on hyvä rauhoittua paikalleen, edes hetkeksi.

Ihanaa viikkoa sulle, pidä huoli että siitä tulee hyvä ❤

 

Ja psst, älkää kertoko opelle että sienten lisäksi mä saatoin metsästää myös vähän mustikoita… 😉  

dsc_4330

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s