LÄHIMETSÄN HEVI-OSASTO [2 helppoa villiyrttireseptiä]

d-9d-6

Näinä aikoina pohditaan kovasti, mikä kasviksista on terveellisin, ravinteikkain, optimaalisin, tai jotain vastaavaa. Aluksi kaupat ostettiin tyhjäksi pinaatista, sitten lehtikaalista ja seuraavaksi avokadoista. Eikä sillä, loistavia suusta alas iskettäviä jokainen. Nämä trendit näkyvät myös tuotannossa; kysynnän kasvaessa tarjonnan tulee kasvaa ja valitettavasti tällöin laatu usein kärsii. Heikko laatu näkyy esimerkiksi ravinnetiheydessä, kasvin sisältämissä lannotteissa tai muissa kemikaaleissa joita et välttämättä kehoosi halua.

Mut hei, eipä hätää! Sen sijaan että miettisit onko rucola tammenlehtisalaattia parempi, voisi katseen kääntää lähimetsään. Sieltä nimittäin löytyy ravinteita enemmän kun arvaatkaan. Tähän aikaan vuodesta löydät sieltä loistavat raaka-aineet salaattiisi; voikukkaa, vuohenputkea, horsman lehtiä ja kukkia, mansikan lehtiä, ehkäpä muutama kuusenkerkkä, litulaukkaa, poimunlehtiä, käenkaalia ja mitä vielä! Lista on tosiaankin pitkä.

Jos uudet ja erikoiset reseptit tuntuvat haastavilta adaptoida omaan käyttöön, voi uusia raaka-aineita soveltaa jo valmiiksi tuttuihin resepteihin. Esimerkiksi nokkonen ja litulaukka sopivat mitä loistavammin pestoksi basilikan sijaan. Maitohorsma ajaa parsan virkaa ja patoihin, keittoihin ja muhennoksiin sopii puolestaan miltei mikä vain syötävä villikasvis.

d-3d-2d-4

No, mitä sitten tehdä jos ei erota mäntyä kuuselta? Okei sori, hieman ontuva vertaus mutta itse olin aikanaan pitkälti tuolla tasolla ainakin mitä tulee syötäväksi kelpaaviin kasveihin. Kirjoista ja netistä voi opiskella ja katsoa esimerkki kuvia, mutta henkilökohtaisesti opin parhaiten kädestä pitäen, itse kokemalla. Jos lähipiiristä ei löydy valmiiksi ketään hortoilijaa, voi olla hankala löytää ketään kädestä pitäen opastamaan. Just tämän vuoksi olen aidosti innoissani että nykyään on mahdollista osallistua pienemmillekin pikakursseille joilla käydään kädestä pitäen muutamia kasveja ja yrttejä. Ja ennen kaikkea; kuinka käyttää niitä kotikeittiössä. Olen osallistunut nyt muutamalle Helsinki Wildfoodsin kurssille, joilla on käyty läpi sesongin mukaan sieniä tai kasveja. Mikä parasta, kurssit järjestetään lähiseuduilla, joten oppeja on helppo lähteä hyödyntämään myöhemminkin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön laajentaen hiljalleen reviiriään. Vaikka vuoden ajan olen yrittänyt opetella villiyrteistä enemmän, opin silti hurjasti lisää muutama viikko sitten olleelta kurssilta. Samalla kasvoi into ja inspiraatio, sekä halu hyödyntää tuota valtavaa voimavaraa joka on meillä jokaisella suomalaisella käden ulottuvissa.

d

Jos siis hortoilu kiinnostaa, mutta kasvintunnistus on vielä alkutekijöissään tai mielessäsi on vain muutama villiyrttiresepti, suosittelen lämpimästi HWF:n villiyrttikursseja. He tiedottavat uusista tapahtumista ja kursseistaan ainakin FB -sivuillaan. Voin taata että sen jälkeen metsässä kulkiessasi näät sen ihan uusin silmin ja katse hakee jatkuvasti kasveja tunnistettavaksi. Samalla tulee tavallaan tosi kiitollinen olo kun tajuaa kuinka paljon metsällä on meille tarjota.

hwf-16hwf-18hwf-6b-3b-11

Jos sulla ei ole mahdollisuutta tulla pk -seudulle tai muutoin vain haluat tietää aiheesta enemmän, suosittelen tutustumaan heidän tuoreeseen kirjaansa Villiyrtit – hyvinvointia koikulmilta. Kirja sisältää kattavasti, mutta kansankielisesti tietoa eri villikasveista ja -yrteistä, sekä nipun ihania reseptejä. Siis kuinka ihanalta kuulostaa esimerkiksi koivunlehtisorbetti? 

Kirjasta inspiroituneena päätin muutama viikko sitten lähteä metsään ja väkertää kevään ensimmäisen villiyrttisapuskan; nokkospeston. Tähän herkkuun löytyy muuten ihana resepti myös edellä mainitusta kirjasta, mutta tuttuun tapaan otin hieman omia vapauksia fiiliskokkailuun.

d-6d-8

 

Helppo nokkospesto

4 dl nokkosen lehtiä
(1 dl litulaukkaa)
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl laadukasta oliiviöljyä
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl hyvää parmesaania/-vahvaa juustoa/hiivahiutaleita
sitruunanmehua
rouhittua mustapippuria
merisuolaa

Ryöppää nokkosen lehdet pikaisesti (15-30 sek, kannattaa nostaa lehdet pihdeillä välittömästi jääveteen joka pysäyttää kypsymisen). Nosta ryöpätyt nokkoset(, hienonnettu litulaukka) ja kuorittu+silputtu valkosipulinkynsi blenderiin ja aja hetki tasaiseksi. Voit valmistaa peston myös isossa morttelissa, joka on myös perinteisempi valmistusmetodi.

Lisää seokseen hiljalleen öljyä, kunnes tahna on mieleisesi paksuista. Lisää saksanpähkinät, sitruunamehu ja juustoraaste/hiivahiutaleet, sekä mausteet. Pyöräytä vain pikaisesti sekaisin, jotta pähkinöistä jää sattumia tahnaan. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

 

Villikasvisletut

150g kikhernejauhoja
2 dl vettä
1 luomumuna
2 dl nokkosen lehtiä
kourallinen tuoreita horsman lehtiä/poimulehteä/vuohenputkea silppuna
tai 2 rkl kuivattua vuohenputkea/voikukkaa
(yrtti)suolaa
mustapippuria

Paistamiseen gheetä, voita tai oliiviöljyä

Yhdistä kikhernejauhot ja vesi vispilällä ja anna turvota 5-10 minuuttia. Jos olet poiminut nokkosen puhtaasta ja kuivasta paikasta, ei sitä tarvitse ryöpätä (ryöppäys yllä olevan reseptin tapaan). Silppua kasvikset ja lisää kananmunan kanssa taikinaan. Mausta.

Paista pannulla letuiksi. Nauti esimerkiksi nokkospeston kera.

Vinkki: Jos kananmunat eivät kuulu ruokavalioosi, voit jättää sen pois reseptistä. Letut pysyvät kasassa ilmankin.

 

MUN VAI MUN KOIRAN KIPPO?

mjammjam-9mjam-12

Mulla on vapaus valita. Saan päättää, ostaa, valmistaa ja syödä käytännössä mitä vain mitä ikinä haluan. Kulkea juuri sitä polkua mitä itse haluan. Juuri niin terveellisesti tai vähemmän terveellisesti kun ikinä mielin. Itse olen valinnut kulkea hyvinvointi edellä, sillä silloin olen parhaimmillani ja onnellisimmillani. Onnellinen olen myös silloin, kun saan olla rakkaitteni lähellä. Entä jos rakkaat ystäväni eivät voisikaan itse päättää kuinka elää ja mitä syödä? Joku tekisi sen heidän puolestaan halusivat he sitä tai eivät?

Tässä tilanteessa elävät lähes kaikki lemmikit, se on heille arkipäivää koko elämänkaarelta. Tällä kertaa ja tässä tekstissä puhun kuitenkin vain koirista. Ne ovat  lähinnä mua ja lähinnä mun tietotaitoa. Täytyy muuten tähän väliin myös muistuttaa että todellisuudessahan koirat syövät pitkälti kaikkea mitä ”palvelusväki”, elikkäs omistaja, niiden nenän eteen kantaa. Ja vaikkei aina kantaisikaan, silloin ne myös löytää ihan ite. 

mjam-4

Koirien ruokinnassa kyse tuntuu usein olevan ihmisen omien mielikuvien ruokkimisesta. Sitä kutsutaankin onnistuneeksi brändäykseksi. ”Täysjyvä ohra”, ”viljaton”, ”sisältää bataattia”, ”laadukkaat raaka-aineet”. Entä miten on, lasketaanko lihankaltaiset tuotteet laadukkaaksi raaka-aineeksi? Ihmisten lailla, myös ”viljaton” on nykypäivän trendi koirien täysravinnoissa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei se tarkoita 100% lihaa, eikä todennäköisesti edes 50%. Esimerkiksi peruna ei ole vilja, ei osa koiran luonnollista ruokavaliota. Mutta mitä se on, se on edullisempi raaka-aine kuin liha. Samat koskee myös mm. bataattia, tapiokaa ja hernettä.

Lisäksi ruokasäkit ovat toinen toistaan nätimpiä ja täynnä mainoslauseita. Mut siis mitä, eihän koirat edes osaa lukea? Kiinnostaako niitä oikeasti syökö se sydämen muotoisia nappuloita viidessä ei värissä?

Mitä omassa ravitsemuksessa suosin, on tuotteet ilman mainoslauseita. Sama koskee koirien ruokintaa.

mjam-7mjam-3

Mun lauma on syönyt raakaa nyt reilut kaksi vuotta. Terveempiä ne ovat kuin koskaan. Energisiä ja iloisia (vaikka hyvin peittävätkin sen näissä postauksen kuvissa, haha!). Ja mikä parasta; koska mikään elementti ruuassa ei ole ”täyteaine” tai ”turha”, pystyy koira hyödyntämään sapuskan hyvin eikä tavaraa tule toisesta suunnasta niin pirusti. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Mitä tämä kaikki sitten käytännössä tarkoittaa? Kirjoittelin aiemmin jo blogiin koirieni ravintolisistä, öljyistä ja muista lisukkeista. Koska en tunne käsitettä kronologinen järjestys, palataanpa nyt tällä kertaa perusteisiin. Ne on kuitenkin asiat, joista kaikki lähtee.

mjam-8

Karkeasti sanottuna lihaa, eli proteiinin ja rasvan lähteitä olisi hyvä saada viikon aikana vähintään kolmesta eri lähteestä, elikkä siis eläimestä. Tämän lisäksi suosin itse monipuolista kattausta pitkällä aikavälillä, nauta, kana, kalkkuna, lohi, riistat. Tällaisen kirjon saatavuus voisi muutoin olla haastavaa, ellei lihoja saisi hankittua kohtuullisen kokoisissa pakkauksissa pakasteena. Tavallisesti tapaan hommata auton alle, suunnata lähimpään Mustiin ja Mirriin ja napata kerralla pakastimen täyteen sapuskaa. Kyllä se vaan helpottaa elämää hurjasti kun valikoima on laaja ja pakkaukset riittävän pieniä. Kompaktin kokoiset pakkaukset ovat hyviä jos haluaa testailla koiralleen uusia lihoja, ilman riskiä että iso pakkaus jäisi jostain syystä käyttämättä.

Kaikista käytännöllisimpiä pienille koirille on raakalihapullat, kuten lohi-, nauta- ja erityisesti täysravintopullat. Niitä on kätevä ottaa sulamaan pienempiäkin määriä, vaikka tarpeen mukaan kyllähän ne säilyy sulatettunakin jääkaapissa muutaman päivän. Sama koskee myös puolen kilon pötköjä. Pötköt voi alkuun näyttää hurjan isoilta, mutta todellisuudessahan sellainenen kestää max pari päivää yksilöstä riippuen. Meillä sellainen menee päivässä.

Lähes aina nappaan messiin ainakin nautaa, lohta ja kalkkunaa. Näiden lisäksi olen alkanut suosia myös täysravintoja Kuntoa ja Intoa. Ne ovat käteviä ainakin raakistelun alkuvaiheessa jos on epävarma ravinnon monipuolisuudesta. Multahan löytyy laumasta seniorin ja aikuisen lisäksi nykyään myös 11 viikkoinen pentunen. Tyyppi on varsin innokas ja hyvän ruokahalun omaava beibi. Sille olenkin alkanut nyt syöttämään Intoa, joka on juurikin pennuille tarkoitettu täysravinto. Into koostuu monipuolisesti eri proteiininlähteistä, kasviksista ja marjoista. Lisäksi siihen on lisätty joitakin hivenaineita sekä muita lisiä, kuten glukosamiinia. Pennut ovat erityisesti tärkeässä kasvuiässä, joten niille on tärkeää antaa juuri niille sopivaa ravintoa. Kyllä muuten passaa Into meidän aktiiviselle minityypille.

Kunto puolestaan on raaka täysravinto aikuiselle koiralle. En syötä sitä jatkuvasti, sillä usein tykkään koostaa itse eri hivenainelisät peruslihojen ympärille. Kuitenkin ihmisten tavoin, myös koirien ruuansulatuksen imeyttämisteho laskee iän myötä. Meidän lauman sennu (ei päässyt osallistumaan postauksen kuvauksiin) on jo yli 10 vuotias. Se saakin nauttia nykyään mahdollisimman ravinteikasta ruokaa, jotta sama mummoenergia säilyy päivästä toiseen! Se saakin siis usein juurikin Kuntoa, joka on hyvin samankaltainen ravinto kuin Into mutta hieman eri ravinnepitoisuuksilla.

mjam-6

Luonnossa kun villit koiraeläimet, kuten sudet, saavat saaliin, ne eivät suinkaan iske hampaitaan kiinni luustolihakseen. Luustolihasta eli ”lihaa”, palvotaan nykypäivänä kuin viimeistä päivää, vieläpä vähärasvaisena. Todellisuudessa arvokkain osa saaliista on mm sisäelimet, jotka ovat huomattavasti ravinteikkaampia. Susi aloittaakin ruokailun verestä, rasvasta, sisäelimistä ja saalis syödäänkin lähes nenästä häntään asti. Vain luut jäävät usein syömättä. Tämä johtuu tietysti paitsi siitä, ettei mitään ravinnoksi hyödynnettävää jätetä syömättä, myös siitä että jokaisesta saaliin eri osasta saadaan eri ravinteita. Juuri tämän vuoksi myös sisäelinten syöttäminen lemmikkikoirille on tärkeää. Ja mikä parasta, ne on usein myös niitä edullisimpia ruhonosia.

Edellä mainittujen lisäksi annan mun koirille myös muutaman kerran viikossa ydinluita, ribsejä tai broilerinkauloja. Luiden ”jyrsiminen” on paitsi luonnollinen tapa syödä,  rauhoittaa se koiraa ja sopiikin siksi hyvin vaikkapa iltapuhteeksi.

Onko raa’an lihan syöminen sitten turvallista? On. Rehulihan hygieninen laatu on Suomessa varsin korkea, ja riskit lähinnä nimellisiä. Lihan voi toki kypsentää, mutta itse koen sen ylimääräiseksi vaivaksi ja siksi turhaksi. Ainoa liha joka on syytä kypsentää loisten varalta, on järvikalat. On muuten hyvä muistaa myös, että koiran ruuansulatus on kehittynyt kestämään erilaisia asioita ja haasteita kuin ihmisen ruuansulatus.

mjam-10

Lihan lisäksi rasvan määrä on koirille erityisen tärkeä. Rasvainen liha ja kala ovat jo hyviä lähteitä, mutta myös muut lähteet on hyvä pitää menossa mukana. Monipuolisuus ja laatu ovatkin tässäkin tilanteessa kotiinpäin. Nykypäivänä etenkään kasvatetun lohen omega -pitoisuudet eivät ole enää kovin merkittäviä. Siksi koiran päivittäinen ruoka-annos olisikin hyvä viimeistellä vielä esimerkiksi lohi- tai omegaöljyllä.

Saatiin Mustista ja Mirristä meidän laumalle testiin Avital lohiöljyä ja omega -jauhetta. Erityisesti omega -jauhe on varsin mielenkiintoinen tuote. Siinä omega-3 ja -6 suhde on optimoitu koiralle sopivaksi, joka tavallisesti olisi hyvä olla 5:1 ja 10:1 välillä. Koirien omega-3 ja -6 suhteesta olisikin hyvä pitää huolta, sillä liian korkeana tai matalana siitä  voi olla haittaa terveydelle. Jauheena omegalisä oli käyttömukavuudeltaan öljyä kätevämpi, sillä riski sotkea annosteltaessa on pienempi, haha! Luonnollisestikin myös lohiöljy on hyvä ja yhtä lailla luonnollinen omegojen lähde.

Miksi omegaa koiralle? Käytännössä lähes samoista syistä kuin ihmiselle. Koirankaan keho ei pysty itse tuottamaan noita rasvahappoja, joten ne tulee saada ravinnosta. Omegat tukee mm ihon, turkin, nivelten, aivojen, sydämen ja verisuonten hyvinvointia. Lisäksi ne tukee immuunijärjestelmää ja taistelee oksidatiivista stressiä vastaan. Käytännössä siis täysin samat hyödyt kuin meille ihmisille. Suosittelen siis satsaamaan myös koirille hyvään kalaöljyyn, tai muuhun omega -rasvahappojen lähteeseen.

Muutama sananen vielä raakaruokinnasta. Monesti ennakkokäsitys on se että raakailu on sitä mitä koira söisi villinä luonnossa eläessään. Asia ei kuitenkaan ole täysin näin. Koirien villien sukulaisten keskimääräinen ikä on lyhyempi kuin kesyillä tovereillaan. Villinä elävillä onkin haasteinaan mm saada riittävästi ravintoa, sekä sairaudet jotka  on muutoin kesy koirilla helppo handlata ihan perusterveydenhuollolla. Raakaruokinnan on tarkoitus jäljitellä parhaita paloja koiran luonnonmukaisesta ravitsemuksesta. Yhdistettynä perusterveydenhuoltoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, muodostaa se varsin oivan kombon terveelle elämälle.

Ihmisille välttämättömiä aminohappoja ollessa kahdeksan, on niitä koirille kymmenen. Liha on siis koiralle äärimmäisen tärkeä ravinnon lähde. Ja mikä olisikaan parempaa kuin tarjota parhaalle ystävälleen sille parasta ja luonnollisinta ravintoa?

 

Kiitokset Mustille ja Mirrille postauksen yhteistyöstä!

mjam-13

Helppo ja maidoton sienisalaatti

sienisalde-8sienisalde-3sienisalde-6

Jatketaan perinteisellä jouluteemalla. Ei sillä, että joulu -teema blogissa olisi perinteinen. Mutta teemoilla joulu ja perinteet, eli jouluperinteet. Noh, joka tapauksessa, te ymmärsitte.

Huomasin just että joulu tulee, jälleen, ihan liian aikasin. Ei varsinaisesti sen takia, ettei kerkeis saada kaikkea valmiiksi, hankkia lahjoja, koristella kotia, you know, all of that stuff. Perkules tajusin muuten just ettei kuusikaan ole vielä valmiina. No, ei se mitään kunhan ruokaa on, se riittää!

Joulu tulee sen takia liian aikaisin etten kerkeä jakaa teille kaikkia mun lemppari joulureseptejä! Kuka on valmis lukemaan joulureseptejä vielä tammikuun puolessa välissä? Näitähän nimittäin riittää. Pitänee aloittaa ensi vuonna taas hippusen aiemmin.

Ja hei, ei hätää. Ei ole mikään joulukriisi menossa. Joulu on ainakin mun mielesta vika juhla maailmassa josta kandee stressata!

sienisalde-5sienisalde-4

Ok, siirrytäänpä sitten päivän aiheeseen eli sienisalaattiin. Tuo perinnemössö, joka tuotti lapsuudessa poikkeuksetta ällötyksen jo pelkästä ajatuksesta. Myöhemmin sitä alkoi tajuta sen hienouden ja siitä tuli suurta herkkua.

Mä kuulun koulukuntaan, jonka sienisalden on pakko olla kermainen. Mutta miten valmistaa kermainen sienisalaatti ilman oikeaa kermaa? Itse en pidä ajatuksesta käyttää teollisia kasvikerma -tuotteita. Siksi tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä sienisalaatin cashewkermaan. Cashew on maultaan riittävän neutraali ja hyvin liotettuna siihen saa blendattua todella silkkisen ja kermaisen rakenteen. Jos cashew ei jostain syystä sovi sinulle, toinen kermainen pähkinä on esimerkiksi macadamia.

Oon lähes jokaiseen meidän tulevaan jouluruokaan ujuttanut villiyrttejä. Jep, oikein arvasit, en tee tässäkään reseptissä poikkeusta. Sienisaldeen pääsikin Helsinki Wildfoodsin voikukka ja siankärsämö, jotka tuo oman kivan twistinsä muuttamatta liikaa salaatin syvintä olemusta. Nämä lisät on toki täysin up to you, ja lopputulos on toimiva ilmankin.

Jos haluat vähän helpottaa duunia, suosittelen sniikkaamaan pientä polkua pitkin, joka oikaisee hieman sitä pidempää reittiä. Se polku tunnetaan myös nimellä kaupan valmis sienikuutio. On ihan ok käyttää esikypsennettyä sienikuutiota, siivilöit vaan hyvin ja oot ready to go!

sienisalde

Maidoton sienisalaatti

350g valmiita sienikuutioita
2 dl paksua cashewkermaa, resepti alla
1-2 rkl omenaviinietikkaa
1 punasipuli pienenä kuutiona
pieni puntti tillisilppua
rouhittua mustapippuria
1/2 tl merisuolaa
(1 rkl voikukkarouhetta ja 1 rkl siankärsämöä)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää etikkaa aluksi 1 rkl, maista ja lisää halutessasi enemmän. Anna maustua jääkaapissa vähintään yön yli.

Paksu cashewkerma

2 dl cashewpähkinöitä, liota 1/2 – 8 h

3 dl vettä

Blendaa pähkinät ja vesi keskenään silkkiseksi massaksi. Mitä pidempää liotat, sitä tasaisemman massan saat. Tästä reseptistä jää kermaa hieman yli, mutta voit käyttää sen myös esimerkiksi kastikkeeksi rosollille. Voit tehdä reseptistä myös vain puolikkaan, mutta suurempi massa on helpompi blendata.

sienisalde-2

Raakasuklaainkiväärit ja inkivääritoti

joulu-6joulu-10

Mulla olisi pieni ehdotus sulle. Nyt kun vietetään pikkujoulujen kulta-aikaa, ja juhlia ja pippaloita on vähintään kolmet viikossa. Samalla töissä tai koulussa on tosi kiire, joulukortit pitäisi tehdä ja lahjatkin ostaa. Deadlinet painaa päälle, niin ja mitkä laatikot tehdään tämän vuoden joulupöytään?

Pikkujouluja on toki erilaisia. Mutta mitä jos järkkäisitkin, edes johonkin väliin sellaiset jonne kutsut vain muutaman läheisimpäsi tai sitten ihan vain itsesi. Laitat kynttilän palamaan, keität lämmintä juotavaa, hengähdät kiireen keskellä. Hiljennyt hetkeksi, ehkä mietit kuluneen vuoden antia. Annat itsellesi aikaa, joulu kun ei ole suoritusta varten, vaan aloilleen asettumista ja rauhoittumista.

joulu-8joulu-7joulu-11

Inkivääri on yksi joulun ihanimpia mausteita. Tässä muutama lämmittävä vinkki vaikkapa alkutalven illan viettoon.

Nää sokeroimattomat, kuivatut inkiväärit on muuten ihan mielettömiä. Ihanan marmeladimaisia, mutta silti niin mausteisia ja lämmittäviä.

 

Inkivääritoti

Valmista inkivääritotia*

Mausteeksi: Kanelitanko, kuivattu tähtianis, kokonaisia neilikoita, muutama kuivattu ikiväärin palanen

Kuumenna toti kattilassa mausteiden kanssa. Anna hautua hetki, mutta älä keitä. Terästä halutessasi, kaada laseihin ja nauti hyvässä seurassa.

 

Raakasuklaainkiväärit

Kuivattua inkivääriä (sokeroimaton)*

Raakasuklaata // Kaakaomassaa+hippunen laadukasta suolaa

Sulata suklaa/kaakaomassa vesihauteessa miedolla lämmöllä, mausta jauhetulla kanelilla ja neilikalla halutessasi. Dippaa inkiväärit suklaassa ja nosta leivinpaperille. Siirrä hetkeksi jääkaappiin jähmettymään.

 

 

*Tuotteet saatu Punnitse & Säästä Lohjan myymälästä

 

joulu-9

Näitkö unia? // manteli-suklaavanukas

dsc_4485dsc_4512dsc_4497

Kuinka sä jakselet? Onko syys ottanut jo vallan vai tuntuuko vielä energiseltä? Nautitko riittävästi itsellesi sopivaa ravintoa? Nukutko hyvin ja sikeästi? Entä koska olet viimeksi panostanut uneen? Tai nähnyt unia?

Sori äskeisestä tentistä. Mutta oikeesti, miten sä jaksat? Panostatko uneen? Tietysti ravinnon ohella uni on hyvinvoinnin, jaksamisen ja palautumisen kannalta välttämätön, kuten varmasti tiedätkin. Nukkuminen riittävästi ja nukkuminen paljon on kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuten liian vähäinen uni, myös liika nukkuminen on terveydelle haitallista ja se onkin linkattu päänsärkyyn, selkäkipuihin, masennukseen, tai jopa diabetekseen ja sydänsairauksiin.

Kuinka paljon sitten on liikaa? No, satunnaiset kellon ympäri nukkumiset tekee ainakin joskus mentaalisesti hyvää. Toisaalta harvalla meistä on siihen aikaa päivittäiseksi tavaksi pitkällä aikavälillä. Toinen asia mikä pitää myös muistaa on se, että uniasiat on toki yksilökohtaisia. Me ollaan kaikki yksilöitä, joten pientä hajontaa luonnollisesti löytyy. Vaikuttavia seikkoja on mm. ikä, aktiivisuus, elintavat, stressi ja sairaudet.

Liika nukkuminen on viimeinen asia, josta pitäisi stressata. Toisaalta edellä mainitun tietämin saattaa helpottaa joitakin jotka miettivät päivästä toiseen että pitäisi keretä nukkua enemmän. Ei välttämättä, sun tarvii vaan oppia nukkumaan laadukkaammin. Ja se onkin päivän sana.

dsc_4627dsc_4552

Sininen valo vähemmälle, kofeiinit pois 14 jälkeen, kevyt ulkoilu, illan rauhoitus, siisti peti, omat rutiinit ennen nukkumaan menoa… Siinä muutama ihan peruskikka. Näin syksyisin ainakin allekirjoittaneen on huomattavasti parempi nukkua koska illat pimenevät ja yöt viilenevät. Mikä sen parempi nukkua kun ulkoa kuuluu sateen ropinaa ja ilma on raikas?

Jatkuva stressi puolestaan on suuri nykypäivän ongelma. Päästähän se kaikki lähtee, mutta on olemassa myös täysin luonnollisia kikkoja stressin vähentämiseen, mm. metsässä liikkumisen lisäksi. Ootko sä esimerkiksi koskaan kuullut reishistä eli lakkakäävästä, ashwagandhasta tai tulsista, tai jopa käyttänyt niitä? Niistä kaikki ovat omalla tasollaan adaptogeenisia eli mm. stressiä lievittäviä ja mielialaa kohottavia. Kaikilla niistä on lisäksi runsaasti muitakin terveyttä edistäviä vaikutuksia.

dsc_4524dsc_4563

Erityisesti lakkakäävästä, eli reishistä, oon itse huomannut saavani apua stressaavissa elämäntilanteissa ja toisaalta unen laadun parantamisessa. Siitä päivästä lähtien, kun aloitin reishin säännöllisen kulutuksen iltaisin oon nukkunut hyvin, nähnyt unia ja täten herännyt aamulla virkeänä. En väitä, että syy olisi pelkästään yhden kääpäjauheen, mutta en myöskään todella väheksy sen vaikutusta. Lisäksi reishin väitetään myös mm. alentavan kolesterolia ja vahvistavan sydäntä. Not bad, right?

Toinen huippu-lisä on tietysti ashwagandha, jolla on jopa enemmän terveysvaikutuksia. Merkittävimpänä toki adaptogeeniset ominaisuudet, eli yksinkertaisesti: stressiä lieventävä vaikutus. Lisäksi sen väitetään lisäävän yleisvoimaa, tasapainottavan immuunipuolustusta, verenpainetta ja kolesterolia. Lisäksi sillä on anti-inflammatorisia vaikutuksia (vähentää matala-asteistatulehdusta) ja paljon muuta. Huikeesti siis terveysvaikutuksia pienessä paketissa. Kuten kaikkien uusien ruoka-aineiden, myös ashwagandhan käyttö kannattaa aloittaa maltilla, annostusta hiljalleen nostaen.

Tulsi puolestaan ei varsinaisesti ole unen lisäravinne, mutta itse tapaan lisätä sitä teeni joukkoon pitkin päivää. Edellisten tapaan se on yksi voimakkaimmista adaptogeeneista. Tulsi antaakin tasaista energiaa päivään, mutta ei ole silti verrattavissa kofeiiniin eli sitä voi hyvin käyttää myös iltaisin. Tulsia on myös käytetty pitkään tasapainottamaan vatsan toimintaa, joten ruuansulatusongelmaisena tulsi herätti ainakin oman mielenkiintoni. Toisaalta siitä on saatu apua myös hengitystieongelmiin ja elimistön tulehdustiloihin.

Iltaisin on hyvä nauttia myös hieman hiilareita, jotta kaikki nämä tehokkaat ravinteet kulkeutuvat mahdollisimmat tehokkaasti aivojen käyttöön. Hyviä lähteitä on esimerkiksi laadukas hunaja tai banaani. Seuraavassa reseptissäkin esiintyvä koivusokeri on myös oikein pätevä vaihtoehto. Toinen must iltaruoka on ehdottomasti mantelit sillä niistä saat hyvien rasvojen ja kuitujen lisäksi mm. magneesiumia, joka on merkittävä hivenaine esimerkiksi lihasten palautumisessa.

Siispä, kaiken tämän jälkeen, kehitin reseptin, joka sisältää kaikkea edellä mainittua ja tämä jälkkärimäinen iltapala onkin itsellä lähes päivittäisessä käytössä. Tämä on myös helppo valmistella etukäteen useammalle päivälle, joten valmistusaikaa ei tarvitse kuluttaa montaa kertaa viikossa. Kyseessähän on tietysti, jopa nutellamainen, manteli-suklaavanukas, olkaa hyvät!

dsc_4611

Jos haluat kikkailla, käytä itsetehtyä mantelimaitoa ja sisäiseen käyttöön soveltuvia eteerisiä öljyjä, kuten laventelia.

Manteli-suklaavanukas

 

5 dl kookos- tai mantelimaitoa
1 rkl grass-fed gelatiinia // agaria
2 rkl raakahunajaa // koivusokeria // 1 dl banaanisosetta
(1 tippa laventeli-/piparminttuöljyä)

 

Mittaa kattilaan noin desi kasvimaitoa, gelatiini/agar, makeutus, mantelitahna, raaka kaakaojauhe, uutteet ja halutessasi laventelia/piparminttua. Jos käytät mantelimaitoa, kannattaa mantelitahnaa laittaa enemmän.

 Kuumenna (mutta älä päästä kiehumaan) sekoittaen samalla vispilällä. Siirrä levyltä kunnes gelatiini/agar on liuennut, agarin liukenemisessa kestää hieman kauemmin.

Vispaa joukkoon loppu maito, maista ja lisää halutessasi lisää makeutusta. Kaada varovasti 2-3 annoskulhoon, esim isot mukit sopii myös. Nosta kylmään jähmettymään 2-3 tunniksi. Nää säilyy jääkaapissa hyvin 5-6 vuorokautta.

**Lisää oman käyttömäärän mukaan. Jos et ole ennen käyttänyt, 1/8 tl per uute on passeli määrä kerta-annokseen. Annosta voi kasvattaa hiljalleen, erityisesti reishi on huippua kamaa joten sen saantia voi hyvin kasvattaa enemmänkin.

*Sis. tuotelinkit.

dsc_4539

Tarina metsästä ja mielenrauhasta

dsc_4299dsc_4286dsc_4158dsc_4153

Koska oot viimeksi antanut ajan vaan kulua? Antaa maailman edetä omalla painollaan. Unohtaa velvollisuudet, paineet ja suorittamisen. Pysähtyä.

 

dsc_4111dsc_4138

Aurinko paistaa lähes täydeltä taivaalta, pilvien lipuessa rauhassa ylitse. Ilman pehmeää tuulenvirettä lämpö olisi jopa paahtava. Käsittämätöntä että on jo syyskuun puoliväli. Lampaita ja lehmiä laiduntaa alempana niityllä. Niillä ei ole mihinkään kiire. Eikä muuten ole mullakaan.

Kylläpäs kuulostaa siirappiselta, ihan omaankin korvaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään teennäinen tarina, vaan ihan oikeita fiiliksiä eiliseltä. Olin nimittäin Helsinki Wildfoodsin järkkäämällä Wilderness Yoga & Wild Foods -kurssilla keskellä metsää Nuuksion Kattilassa. Kurssi oli syksy edition, sillä metsästä etsittiin kauden mukaisesti sieniä. Myös joogatunnilla otettiin huomioon syyskauteen siirtyminen ja siihen rauhoittuminen. Mielettömästi siis uutta tietoa kummallakin saralla.

Vaikka olin kurssista ja tulevasta päivästä innoissani, oli lähtöä ennen fiilis vähän stressaantunut. Sunnuntai, tuleva viikko vähän jo mielessä. Muistinhan pakata retkelle kaiken mukaan? Ai hitto se yks kouluhomma tiistaille on kesken. Missä mun vesipullo on? Ainiin onhan toiselle koiralle vesi vaihdettuna? Niin ja toiselle vesikippo mukaan! Sanoinkohan mä nyt tässä kiireen keskellä toisille pahasti vaikken oikeasti tarkoittanut? Kuulostaako yhtään tutulta, edes osa?

Ihan liikaa tulee painettua pää kolmantena jalkana pitkin poikin maita ja mantuja, erityisesti arjen vilskeessä. Monella on varmasti tiedossa se, että pysähtyminen, ajankulun unohtaminen ja rauhoittuminen on enemmän kuin välttämätöntä. Täytyy kuitenkin myöntää, että harvoin olen kokenut pysähtymisen, yhtä voimakkaasti kuin eilen.

Jooga on ollut jo pitkään niin sanotulla To Do -listalla ja eilen vihdoin pääsin ekalle tunnilleni ikinä. Tunnin veti ihastuttava Justine, hän otti mahtavasti huomioon mm elinympäristömme pohjoisen sijainnin, vuodenajoista toiseen siirtymisen ja maadoittumisen. Tunne, kun oppii enemmän ja enemmän olemaan läsnä, lähempänä luontoa ja elämään sen sääntöjen mukaan, on sanoinkuvaamaton. Tietyt opit tulevat jatkossa, tästä hetkestä lähtien, olemaan varmasti osa päivittäisiä rutiinejani.

dsc_4193dsc_4175dsc_4198

Joogan jälkeen siirryimme lounastamaan, kun ihana Anna oli tehnyt superhyvää ruokaa sieni -teemalla. Ohessa käytiin Annan opeilla läpi erilaisia sienilajikkeita, joita Suomestakin löytyy siis joku 200 syömäkelpoista(..!) Joo joista meitsi tunnistaa ehkä kaks. Enemmänkin voisi siis sieniä hyödyntää, kuin satunnaiset suppikset. Ja vastaavasti jättää ne ulkomaiset kasvatetut herkkusienet vähemmälle.

Sienitunnistaja en tosiaan vielä ole, mutta eiliseltä jäi paljon käteen! Tiesitkö sä esimerkiksi että sikurirousku tuoksuu ihan currylta, ja kangaspalsamirousku kookokselta, siis sellaiselta vähän esanssiselta kookokselta..!

dsc_4269dsc_4263dsc_4249dsc_4237dsc_4306dsc_4320dsc_4327

Nyt on hyvä ja levollinen olo, tästä on hyvä jatkaa syksyn koitoksiin. Omasta kehosta ja mielestä kannattaa pitää hyvää huolta. Meillä ei ole oikeasti mitään hätää, joten joskus on hyvä rauhoittua paikalleen, edes hetkeksi.

Ihanaa viikkoa sulle, pidä huoli että siitä tulee hyvä ❤

 

Ja psst, älkää kertoko opelle että sienten lisäksi mä saatoin metsästää myös vähän mustikoita… 😉  

dsc_4330

 

Back to school // raikkaat vege vohvelit

DSC_3115

Voi vitsit, miten inspiroiva viikonloppu takana. Lähinnä siis täällä oman pään sisällä. Hirmuisesti uusia oivalluksia, ajatuksia ja ideoita. Tapahtumat, kohtaamiset ja ihmiset inspiroivat hirmuisesti, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on ne omat oivallukset.

Tällä viikolla jatkuu koulu, mikä on ihan kiva juttu. Koko kesä on mennyt hujauksessa erilaisia töitä tehden. Kokemuksia, tekemistä, oppimista, luopumista. Kaikenkaikkiaan varsin antoisa kesä takana. Tästä on hyvä jatkaa uusiin haasteisiin ja omia unelmia kohti.

DSC_3138

Harvemmin enää laskeskelen resepteistäni makroja, eli makroravinteita eli aineita joita ihminen tarvitsee suuria määriä. Syömästäni ruuasta taas en koskaan sillä tiedän kyllä mitä se pitää sisällään. Uskon myös vahvasti kehoni tietävän mitä se milloinkin tarvitsee. Jos on ihan hiljaa ja kuuntelee oikein tarkasti sitä pienen pientä ääntä joka sisältä sinulle puhuu, se kyllä kertoo mikä sinulle on parasta juuri nyt.

Jos jostakin syömästäni ruuasta tulee hyvä, tyydyttynyt ja energinen olo pitkäksi aikaa, tulen varmasti jatkossakin syömään sitä. Jos taas jostakin ruuasta tulee hetkellinen hyvä olo, jota kuitenkin seuraa huono olo, turvotus, vatsakivut, väsymys, mielialan heittely, uupumus tai muuten vain heikko olo, voin olla varma ettei se kuulu minun syötäväksi. 

DSC_3130

Tein viikonloppuna niin hyviä vohveleita, ihan sattumalta, että on pakko jakaa resepti teidän kanssa. En käyttänyt näissä vohveleissa mitään eläinperäistä, mutta luonnollisesti halusin vohveleista mahdollisimman ravitsevia.

Usein kasviperäisen ruuan kanssa epäillään proteiinipitoisuutta. Toki aminohappoprofiili sekä imeytyminen kasviproteiineissa on hieman erilainen kuin eläinperäisissäproteiineissa, mutta kuten kaikessa muussakin; monipuolisuus on avain onneen.

Laskin suurpiirteiset makrot vohveleille ja kuituakin näissä on noin 6 grammaa. Siihen vielä lisukkeet päälle, niin kyllä pysyy kylläisenä pitkään. Varsinaisten ravintoaineiden osalta on myös ihan kivaa katsottavaa: Proteiinia 34, rasvaa 16 ja hiilihydraattia 19. Siis mitä, ja ilman mitään hillitöntä proteiineilla läträämistä? Kyllä vain! Ja makukin on varsin miellyttävä; raikas, mutta hieman pullamainen. Riittävä makeus saadaan ilman varsinaista makeutusta omenasta ja lupiinijauhosta.

 

Raikkaat vege vohvelit // Vegan gluten-free waffles

  • 1 kotimainen iso omena tai 2 pienempää, yht noin 120g valmista sosetta
  • 1 dl mantelimaitoa tai vettä
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl chia siemeniä
  • 2 rkl herneproteiinia vanilja
  • 1 dl lupiinijauhoa tai kvinoajauhoa
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • hieman suolaa
  • kardemummaa

Poista omenasta kota. Heitä kaikki aineet blenderiin ja aja tasaiseksi taikinaksi. Laita vohvelirauta lämpenemään, öljyä kookosöljyllä. Paista vohveleita 2-3 minuuttia, huomioi kuitenkin oman rautasi tehokkuus. Jos vohvelirautaa ei kotoa löydy, voit paistaa taikinan myös pannukakuiksi paistinpannulla keskilämmöllä paistaen.

Nauti esimerkiksi kotimaisten marjojen, kaakaonibsien ja cashewtahnan kanssa. 

 

DSC_3137