VILLI JA VIHREÄ COLESLAW

slaw-4slaw-2

Coleslaw’n, elikkäs kaalisalaatin virka? Noh, sehän toimii missä vain mutta on tietysti omiaan grillisafkan kaveriksi. Majoneesipohjaiset slaw’t on nekin hyviä, etenkin itsetehtyyn majoon tehtynä, mutta joskus totaalinen vaihtelu virkistää. Tällä kertaa siis kaalisalaatti joka syntyi hyvin intuitiivisesti, mutta osottautui varsinaiseksi hitiksi!

Tällä kertaa halusin kaalisalaatista raikkaan mutta täyteläisen. Avainelementtinä siinä toimii ihan huikea kurpitsansiementahna. Se on kermainen, aromikas ja kauniin vihreä tahna kurpitsansiemenistä, joka on omiaan etenkin kypsentämättömänä raakaruuassa. Kurpitsansiemenjutut on kyllä yksiä mun ihan ultimaattisia lemppareita juurikin voimakkaan pähkinäisen tuoksunsa ansiosta. Esimerkiksi tahna on monipuolinen, jota voi hyödyntää juurikin salaatinkastikkeissa, dipeissä, levitteenä, keitoissa, juomissa… Voimakkaan vihreän värin on myös pakko kieliä ravinnetiheydestä.

Vihreään teemaan sopii tietysti villivihannekset, joita on todella helppo hyödyntää juurikin tällaisissa sekametelisalaateissa. Kerää siis siistiltä paikalta sun kesän lemppareimmat villit (sellaiset jotka varmasti tunnistat), ja hyödynnä ihanissa kesäsalaateissa!

slaw-3slaw-5slaw

 

Villi ja vihreä coleslaw

pieni varhaskaali
3 porkkanaa
luomu punasipuli tai 2 kevätsipulia varsineen
luomu omena
puoli punttia tilliä
Villivihanneksia muutama kourallinen, kuten:
voikukan lehtiä
vuohenputkea
mansikan lehtiä
maitohorsman lehtiä …tai mitä ikinä
1 rkl Dijon -sinappia
1 rkl kotimaista hunajaa
1/2 sitruunan mehu
merisuolaa
mustapippuria

Poista kaalista uloimmat  lehdet. Suikaloi kaali ohuen ohueksi, voit hyödyntää tässä juustohöylää ja ”raastaa” sillä puolikkaaksi leikatusta kaalista suikaletta. Leikkaa loput veitsellä suikaleeksi, muista poistaa kanta. Suikaloi porkkana kuorimaveitsen tai juustohöylän avulla lastuksi. Huomaa että porkkanaa ei tarvitse kuoria (kotimainen/luomu). Siivuta sipuli ohueksi, raasta omena ja silppua tilli.

Huuhtele villikasvikset varovasti kylmän veden alla ja leikkaa veitsellä pienemmäksi. Yhdistä kaikki kasvikset isossa kulhossa.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja kaada kasvisten päälle, lisää suolaa (noin 1 tl). Ja nyt tulee tärkein kohta; sekoita kaikki keskenään kädella puristellen. Tämä pehmentää kaalia ja auttaa makuja sekoittumaan keskenään. Rouhi joukkoon myös pippuri, maista ja lisää tarvittaessa suolaa/pippuria. Salden maku paranee, jos se saa asettua jääkaapissa hetken. Tarjoilutilanteessa voit halutessasi koristella salaatin esimerkiksi mansikan/horsman kukilla.

 

LÄHIMETSÄN HEVI-OSASTO [2 helppoa villiyrttireseptiä]

d-9d-6

Näinä aikoina pohditaan kovasti, mikä kasviksista on terveellisin, ravinteikkain, optimaalisin, tai jotain vastaavaa. Aluksi kaupat ostettiin tyhjäksi pinaatista, sitten lehtikaalista ja seuraavaksi avokadoista. Eikä sillä, loistavia suusta alas iskettäviä jokainen. Nämä trendit näkyvät myös tuotannossa; kysynnän kasvaessa tarjonnan tulee kasvaa ja valitettavasti tällöin laatu usein kärsii. Heikko laatu näkyy esimerkiksi ravinnetiheydessä, kasvin sisältämissä lannotteissa tai muissa kemikaaleissa joita et välttämättä kehoosi halua.

Mut hei, eipä hätää! Sen sijaan että miettisit onko rucola tammenlehtisalaattia parempi, voisi katseen kääntää lähimetsään. Sieltä nimittäin löytyy ravinteita enemmän kun arvaatkaan. Tähän aikaan vuodesta löydät sieltä loistavat raaka-aineet salaattiisi; voikukkaa, vuohenputkea, horsman lehtiä ja kukkia, mansikan lehtiä, ehkäpä muutama kuusenkerkkä, litulaukkaa, poimunlehtiä, käenkaalia ja mitä vielä! Lista on tosiaankin pitkä.

Jos uudet ja erikoiset reseptit tuntuvat haastavilta adaptoida omaan käyttöön, voi uusia raaka-aineita soveltaa jo valmiiksi tuttuihin resepteihin. Esimerkiksi nokkonen ja litulaukka sopivat mitä loistavammin pestoksi basilikan sijaan. Maitohorsma ajaa parsan virkaa ja patoihin, keittoihin ja muhennoksiin sopii puolestaan miltei mikä vain syötävä villikasvis.

d-3d-2d-4

No, mitä sitten tehdä jos ei erota mäntyä kuuselta? Okei sori, hieman ontuva vertaus mutta itse olin aikanaan pitkälti tuolla tasolla ainakin mitä tulee syötäväksi kelpaaviin kasveihin. Kirjoista ja netistä voi opiskella ja katsoa esimerkki kuvia, mutta henkilökohtaisesti opin parhaiten kädestä pitäen, itse kokemalla. Jos lähipiiristä ei löydy valmiiksi ketään hortoilijaa, voi olla hankala löytää ketään kädestä pitäen opastamaan. Just tämän vuoksi olen aidosti innoissani että nykyään on mahdollista osallistua pienemmillekin pikakursseille joilla käydään kädestä pitäen muutamia kasveja ja yrttejä. Ja ennen kaikkea; kuinka käyttää niitä kotikeittiössä. Olen osallistunut nyt muutamalle Helsinki Wildfoodsin kurssille, joilla on käyty läpi sesongin mukaan sieniä tai kasveja. Mikä parasta, kurssit järjestetään lähiseuduilla, joten oppeja on helppo lähteä hyödyntämään myöhemminkin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön laajentaen hiljalleen reviiriään. Vaikka vuoden ajan olen yrittänyt opetella villiyrteistä enemmän, opin silti hurjasti lisää muutama viikko sitten olleelta kurssilta. Samalla kasvoi into ja inspiraatio, sekä halu hyödyntää tuota valtavaa voimavaraa joka on meillä jokaisella suomalaisella käden ulottuvissa.

d

Jos siis hortoilu kiinnostaa, mutta kasvintunnistus on vielä alkutekijöissään tai mielessäsi on vain muutama villiyrttiresepti, suosittelen lämpimästi HWF:n villiyrttikursseja. He tiedottavat uusista tapahtumista ja kursseistaan ainakin FB -sivuillaan. Voin taata että sen jälkeen metsässä kulkiessasi näät sen ihan uusin silmin ja katse hakee jatkuvasti kasveja tunnistettavaksi. Samalla tulee tavallaan tosi kiitollinen olo kun tajuaa kuinka paljon metsällä on meille tarjota.

hwf-16hwf-18hwf-6b-3b-11

Jos sulla ei ole mahdollisuutta tulla pk -seudulle tai muutoin vain haluat tietää aiheesta enemmän, suosittelen tutustumaan heidän tuoreeseen kirjaansa Villiyrtit – hyvinvointia koikulmilta. Kirja sisältää kattavasti, mutta kansankielisesti tietoa eri villikasveista ja -yrteistä, sekä nipun ihania reseptejä. Siis kuinka ihanalta kuulostaa esimerkiksi koivunlehtisorbetti? 

Kirjasta inspiroituneena päätin muutama viikko sitten lähteä metsään ja väkertää kevään ensimmäisen villiyrttisapuskan; nokkospeston. Tähän herkkuun löytyy muuten ihana resepti myös edellä mainitusta kirjasta, mutta tuttuun tapaan otin hieman omia vapauksia fiiliskokkailuun.

d-6d-8

 

Helppo nokkospesto

4 dl nokkosen lehtiä
(1 dl litulaukkaa)
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl laadukasta oliiviöljyä
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl hyvää parmesaania/-vahvaa juustoa/hiivahiutaleita
sitruunanmehua
rouhittua mustapippuria
merisuolaa

Ryöppää nokkosen lehdet pikaisesti (15-30 sek, kannattaa nostaa lehdet pihdeillä välittömästi jääveteen joka pysäyttää kypsymisen). Nosta ryöpätyt nokkoset(, hienonnettu litulaukka) ja kuorittu+silputtu valkosipulinkynsi blenderiin ja aja hetki tasaiseksi. Voit valmistaa peston myös isossa morttelissa, joka on myös perinteisempi valmistusmetodi.

Lisää seokseen hiljalleen öljyä, kunnes tahna on mieleisesi paksuista. Lisää saksanpähkinät, sitruunamehu ja juustoraaste/hiivahiutaleet, sekä mausteet. Pyöräytä vain pikaisesti sekaisin, jotta pähkinöistä jää sattumia tahnaan. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

 

Villikasvisletut

150g kikhernejauhoja
2 dl vettä
1 luomumuna
2 dl nokkosen lehtiä
kourallinen tuoreita horsman lehtiä/poimulehteä/vuohenputkea silppuna
tai 2 rkl kuivattua vuohenputkea/voikukkaa
(yrtti)suolaa
mustapippuria

Paistamiseen gheetä, voita tai oliiviöljyä

Yhdistä kikhernejauhot ja vesi vispilällä ja anna turvota 5-10 minuuttia. Jos olet poiminut nokkosen puhtaasta ja kuivasta paikasta, ei sitä tarvitse ryöpätä (ryöppäys yllä olevan reseptin tapaan). Silppua kasvikset ja lisää kananmunan kanssa taikinaan. Mausta.

Paista pannulla letuiksi. Nauti esimerkiksi nokkospeston kera.

Vinkki: Jos kananmunat eivät kuulu ruokavalioosi, voit jättää sen pois reseptistä. Letut pysyvät kasassa ilmankin.

 

MANSIKKA-MINTTU-LIME RAAKAKAKKU

k-9k-12

Ois ensi viikko jälleen monille valmistuville ja koulunsa päättäville juhlaisa. Kesäjuhlien tarjottavat vaihtuvat vuodesta toiseen trendien mukaan. Jotkut elementit kokevat kasvojen kohotuksen ja osa menee suoraan vaihtoon. Esimerkiksi voileipäkakuista on vuosien saatossa alettu tehdä fänsimpejä vaikkapa hyydykekakun muotoon. Vastaavasti esimerkiksi pasteijoita ei ole näkynyt enää pitkiin aikoihin. Entäpä missä on klassiset lusikkaleivät? Toki juhlien tyyli näkyy myös tarjottavien ilmeessä.

Yksi elementti jota ehkä koskaan tullaan kattauksesta heivaamaan, on kakut. Kakutkin ovat toki kulkeneet melkoisen evoluution menneiden vuosikymmenien aikana. Siinä missä ennen ne tehtiin sokerikakkupohjaan banaani-mansikkahillo -täytteellä, hyydyke- tai nakukakkuina, on nykypäivän sana raakakakut. Jotkut hipsterit (eiku…) on toki tehnyt niitä jo vuosien ajan, mut nykyään homma on enemmän mainstream mikä on mun mielestä vain hyvä juttu.

k-8kk-7

Ite oon jo jonkin aikaa tykännyt tehdä raakakakkuja ja mieluiten väsäänkin sellaisen jos joku läheinen kyselee kakkua juhliinsa. Oma tyyli (raaka)kakkujen makumaailmoissa ja koristeluissa on vaihdellut ajan myötä. Nykyään pidän yksinkertaisesta ja simppelistä. Yksinkertainen ja huoleton ilme on yllättävän näyttävä, mutta ennenkaikkea helppo toteuttaa.

Tällä kertaa pidin makumaailman myös varsinaisessa kesän klassikossa; mansikassa, tuoreessa mintussa ja limessä. Kokonaisuudesta tuli raikas, mutta samalla kermaisen täyteläinen. Ja juuri tuo kermaisuus on yksinomaan minkäs muun kuin kookosmannan ansiota.

k.jpg

Saan usein kyselyä miten korvata mikäkin resepteissä. Eniten kysytty kysymys on pähkinöiden korvaaminen, joita muuten tässä kakussa ei ole lainkaan. Saksanpähkinöitä lisäsin pohjaan rousketta ja makua antamaan, mutta ne on helppo vaihtaa oman ruokavalion mukaan esimerkiksi manteleihin, auringonkukansiemeniin tai idätettyyn tattariin. Täytteissä tykkään koostumuksensa vuoksi käyttää cashew -pähkinöitä, mutta ne ei ole laisinkaan välttämättömiä. Juuri tätä tilannetta varten on siis mainitsemani kookosmanna! Luontaisesti makea, kermainen ja mitä mahtavin raaka-aine raakaleivontaan. Se pysyy jähmeänä huoneenlämmössäkin, mutta lisäsin reseptiin vielä kaakaovoita joka auttaa kakkua pysymään koossa kesähelteilläkin. Tietysti puhumattakaan kaakaovoin huumaavasta aromista.

Koristeluun voit kesän hengessä käyttää miltei mitä vain kukkia, mutta varmimpia on esimerkiksi mansikankukat tai päärynän- ja omenankukat. Hauskan ja kesäisen yksityiskohdan lisää vielä mehiläisen siitepöly sade.

k-6k-3

 

 

Mansikka-minttu-lime raakakakku

Pohja

1 dl kookosöljyä
1 dl kookossokeria
2 dl kookosjauhoa
2 dl saksanpähkinöitä
2/3 tl merisuolaa
1-2 rkl vettä

Minttu -täyte

4 limen mehu + yhden kuoriraaste
puoli punttia tuoretta minttua
2 dl kookosmannaa
1 dl kaakaovoita
1 dl vettä
0,5 tl Bourbon vaniljaa
(4-5 spirretablettia)
n 1 dl kotimaista hunajaa / kookossokeria

Mansikka -täyte

n 350g mansikoita pakaste, sulatettuna
2 dl kookosmannaa
2 dl kaakaovoita
1 dl vettä
0,5 tl Bourbon vaniljaa
n 1 dl hunajaa / kookossokeria
(3 rkl tocoa ja lucumaa)
1/2 tl merisuolaa

Aloita valmistelemalla irtopohjavuoka vuoraamalla pohja leivinpaperilla. Voit halutessasi askarrella valmiiksi vuuan reunoille leivinpaperi/kelmupalan, jolloin valmiin kakun irrottaminen on helpompaa.

Sulata pohjan kookosöljy vesihauteessa. Rouhi saksanpähkinät. Sekoita kaikki aineet huolella keskenään. Massa saa jäädä hieman kostean tuntuiseksi, kookosjauho imee itseensä runsaasti kosteutta turvotessaan. Taputtele massa vuuan pohjalle ja nosta kylmään.

Sulata minttu -täytteen kookosmanna ja kaakaovoi vesihauteessa(voit säästää astian seuraavaa täytettä varten). Blendaa kaikki ainekset silkkiseksi massaksi, voit halutessasi värjätä massaa vihreämmäksi spiruliinajauheen tai tablettien avulla. Maista täytettä ja lisää halutessasi lisää makeutusta. Kaada massa pohjan päälle ja nosta kakku pakastimeen/jääkaappiin.

Valmista mansikkatäyte. Huomaa ettei blenderiä tarvitse turhaan tiskata tässä välissä. Sulata kookosmanna ja kaakaovoi jälleen vesihauteessa. Blendaa kaikki ainekset keskenään silkkiseksi. Toco ja lucuma eivät ole välttämättömiä raaka-aineita, mutta ne tuovat täytteeseen täyteläisyyttä ja makua. Maista jälleen ja makeuta halutessasi lisää. Itse blendasin sekaan vielä muutaman mustikan antamaan lisää väriä. Kaada massa minttu -täytteen päälle ja nosta kakku pakastimeen tai jääkaappiin jähmettymään.

Koristele valmis kakku esimerkiksi tuoreilla mansikoilla, mintunlehdillä, lime siivuilla ja mehiläisensiitepölyllä. Luonnon- ja mansikankukat tuovat myös juhlavaa ilmettä.

 

MUN VAI MUN KOIRAN KIPPO?

mjammjam-9mjam-12

Mulla on vapaus valita. Saan päättää, ostaa, valmistaa ja syödä käytännössä mitä vain mitä ikinä haluan. Kulkea juuri sitä polkua mitä itse haluan. Juuri niin terveellisesti tai vähemmän terveellisesti kun ikinä mielin. Itse olen valinnut kulkea hyvinvointi edellä, sillä silloin olen parhaimmillani ja onnellisimmillani. Onnellinen olen myös silloin, kun saan olla rakkaitteni lähellä. Entä jos rakkaat ystäväni eivät voisikaan itse päättää kuinka elää ja mitä syödä? Joku tekisi sen heidän puolestaan halusivat he sitä tai eivät?

Tässä tilanteessa elävät lähes kaikki lemmikit, se on heille arkipäivää koko elämänkaarelta. Tällä kertaa ja tässä tekstissä puhun kuitenkin vain koirista. Ne ovat  lähinnä mua ja lähinnä mun tietotaitoa. Täytyy muuten tähän väliin myös muistuttaa että todellisuudessahan koirat syövät pitkälti kaikkea mitä ”palvelusväki”, elikkäs omistaja, niiden nenän eteen kantaa. Ja vaikkei aina kantaisikaan, silloin ne myös löytää ihan ite. 

mjam-4

Koirien ruokinnassa kyse tuntuu usein olevan ihmisen omien mielikuvien ruokkimisesta. Sitä kutsutaankin onnistuneeksi brändäykseksi. ”Täysjyvä ohra”, ”viljaton”, ”sisältää bataattia”, ”laadukkaat raaka-aineet”. Entä miten on, lasketaanko lihankaltaiset tuotteet laadukkaaksi raaka-aineeksi? Ihmisten lailla, myös ”viljaton” on nykypäivän trendi koirien täysravinnoissa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei se tarkoita 100% lihaa, eikä todennäköisesti edes 50%. Esimerkiksi peruna ei ole vilja, ei osa koiran luonnollista ruokavaliota. Mutta mitä se on, se on edullisempi raaka-aine kuin liha. Samat koskee myös mm. bataattia, tapiokaa ja hernettä.

Lisäksi ruokasäkit ovat toinen toistaan nätimpiä ja täynnä mainoslauseita. Mut siis mitä, eihän koirat edes osaa lukea? Kiinnostaako niitä oikeasti syökö se sydämen muotoisia nappuloita viidessä ei värissä?

Mitä omassa ravitsemuksessa suosin, on tuotteet ilman mainoslauseita. Sama koskee koirien ruokintaa.

mjam-7mjam-3

Mun lauma on syönyt raakaa nyt reilut kaksi vuotta. Terveempiä ne ovat kuin koskaan. Energisiä ja iloisia (vaikka hyvin peittävätkin sen näissä postauksen kuvissa, haha!). Ja mikä parasta; koska mikään elementti ruuassa ei ole ”täyteaine” tai ”turha”, pystyy koira hyödyntämään sapuskan hyvin eikä tavaraa tule toisesta suunnasta niin pirusti. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Mitä tämä kaikki sitten käytännössä tarkoittaa? Kirjoittelin aiemmin jo blogiin koirieni ravintolisistä, öljyistä ja muista lisukkeista. Koska en tunne käsitettä kronologinen järjestys, palataanpa nyt tällä kertaa perusteisiin. Ne on kuitenkin asiat, joista kaikki lähtee.

mjam-8

Karkeasti sanottuna lihaa, eli proteiinin ja rasvan lähteitä olisi hyvä saada viikon aikana vähintään kolmesta eri lähteestä, elikkä siis eläimestä. Tämän lisäksi suosin itse monipuolista kattausta pitkällä aikavälillä, nauta, kana, kalkkuna, lohi, riistat. Tällaisen kirjon saatavuus voisi muutoin olla haastavaa, ellei lihoja saisi hankittua kohtuullisen kokoisissa pakkauksissa pakasteena. Tavallisesti tapaan hommata auton alle, suunnata lähimpään Mustiin ja Mirriin ja napata kerralla pakastimen täyteen sapuskaa. Kyllä se vaan helpottaa elämää hurjasti kun valikoima on laaja ja pakkaukset riittävän pieniä. Kompaktin kokoiset pakkaukset ovat hyviä jos haluaa testailla koiralleen uusia lihoja, ilman riskiä että iso pakkaus jäisi jostain syystä käyttämättä.

Kaikista käytännöllisimpiä pienille koirille on raakalihapullat, kuten lohi-, nauta- ja erityisesti täysravintopullat. Niitä on kätevä ottaa sulamaan pienempiäkin määriä, vaikka tarpeen mukaan kyllähän ne säilyy sulatettunakin jääkaapissa muutaman päivän. Sama koskee myös puolen kilon pötköjä. Pötköt voi alkuun näyttää hurjan isoilta, mutta todellisuudessahan sellainenen kestää max pari päivää yksilöstä riippuen. Meillä sellainen menee päivässä.

Lähes aina nappaan messiin ainakin nautaa, lohta ja kalkkunaa. Näiden lisäksi olen alkanut suosia myös täysravintoja Kuntoa ja Intoa. Ne ovat käteviä ainakin raakistelun alkuvaiheessa jos on epävarma ravinnon monipuolisuudesta. Multahan löytyy laumasta seniorin ja aikuisen lisäksi nykyään myös 11 viikkoinen pentunen. Tyyppi on varsin innokas ja hyvän ruokahalun omaava beibi. Sille olenkin alkanut nyt syöttämään Intoa, joka on juurikin pennuille tarkoitettu täysravinto. Into koostuu monipuolisesti eri proteiininlähteistä, kasviksista ja marjoista. Lisäksi siihen on lisätty joitakin hivenaineita sekä muita lisiä, kuten glukosamiinia. Pennut ovat erityisesti tärkeässä kasvuiässä, joten niille on tärkeää antaa juuri niille sopivaa ravintoa. Kyllä muuten passaa Into meidän aktiiviselle minityypille.

Kunto puolestaan on raaka täysravinto aikuiselle koiralle. En syötä sitä jatkuvasti, sillä usein tykkään koostaa itse eri hivenainelisät peruslihojen ympärille. Kuitenkin ihmisten tavoin, myös koirien ruuansulatuksen imeyttämisteho laskee iän myötä. Meidän lauman sennu (ei päässyt osallistumaan postauksen kuvauksiin) on jo yli 10 vuotias. Se saakin nauttia nykyään mahdollisimman ravinteikasta ruokaa, jotta sama mummoenergia säilyy päivästä toiseen! Se saakin siis usein juurikin Kuntoa, joka on hyvin samankaltainen ravinto kuin Into mutta hieman eri ravinnepitoisuuksilla.

mjam-6

Luonnossa kun villit koiraeläimet, kuten sudet, saavat saaliin, ne eivät suinkaan iske hampaitaan kiinni luustolihakseen. Luustolihasta eli ”lihaa”, palvotaan nykypäivänä kuin viimeistä päivää, vieläpä vähärasvaisena. Todellisuudessa arvokkain osa saaliista on mm sisäelimet, jotka ovat huomattavasti ravinteikkaampia. Susi aloittaakin ruokailun verestä, rasvasta, sisäelimistä ja saalis syödäänkin lähes nenästä häntään asti. Vain luut jäävät usein syömättä. Tämä johtuu tietysti paitsi siitä, ettei mitään ravinnoksi hyödynnettävää jätetä syömättä, myös siitä että jokaisesta saaliin eri osasta saadaan eri ravinteita. Juuri tämän vuoksi myös sisäelinten syöttäminen lemmikkikoirille on tärkeää. Ja mikä parasta, ne on usein myös niitä edullisimpia ruhonosia.

Edellä mainittujen lisäksi annan mun koirille myös muutaman kerran viikossa ydinluita, ribsejä tai broilerinkauloja. Luiden ”jyrsiminen” on paitsi luonnollinen tapa syödä,  rauhoittaa se koiraa ja sopiikin siksi hyvin vaikkapa iltapuhteeksi.

Onko raa’an lihan syöminen sitten turvallista? On. Rehulihan hygieninen laatu on Suomessa varsin korkea, ja riskit lähinnä nimellisiä. Lihan voi toki kypsentää, mutta itse koen sen ylimääräiseksi vaivaksi ja siksi turhaksi. Ainoa liha joka on syytä kypsentää loisten varalta, on järvikalat. On muuten hyvä muistaa myös, että koiran ruuansulatus on kehittynyt kestämään erilaisia asioita ja haasteita kuin ihmisen ruuansulatus.

mjam-10

Lihan lisäksi rasvan määrä on koirille erityisen tärkeä. Rasvainen liha ja kala ovat jo hyviä lähteitä, mutta myös muut lähteet on hyvä pitää menossa mukana. Monipuolisuus ja laatu ovatkin tässäkin tilanteessa kotiinpäin. Nykypäivänä etenkään kasvatetun lohen omega -pitoisuudet eivät ole enää kovin merkittäviä. Siksi koiran päivittäinen ruoka-annos olisikin hyvä viimeistellä vielä esimerkiksi lohi- tai omegaöljyllä.

Saatiin Mustista ja Mirristä meidän laumalle testiin Avital lohiöljyä ja omega -jauhetta. Erityisesti omega -jauhe on varsin mielenkiintoinen tuote. Siinä omega-3 ja -6 suhde on optimoitu koiralle sopivaksi, joka tavallisesti olisi hyvä olla 5:1 ja 10:1 välillä. Koirien omega-3 ja -6 suhteesta olisikin hyvä pitää huolta, sillä liian korkeana tai matalana siitä  voi olla haittaa terveydelle. Jauheena omegalisä oli käyttömukavuudeltaan öljyä kätevämpi, sillä riski sotkea annosteltaessa on pienempi, haha! Luonnollisestikin myös lohiöljy on hyvä ja yhtä lailla luonnollinen omegojen lähde.

Miksi omegaa koiralle? Käytännössä lähes samoista syistä kuin ihmiselle. Koirankaan keho ei pysty itse tuottamaan noita rasvahappoja, joten ne tulee saada ravinnosta. Omegat tukee mm ihon, turkin, nivelten, aivojen, sydämen ja verisuonten hyvinvointia. Lisäksi ne tukee immuunijärjestelmää ja taistelee oksidatiivista stressiä vastaan. Käytännössä siis täysin samat hyödyt kuin meille ihmisille. Suosittelen siis satsaamaan myös koirille hyvään kalaöljyyn, tai muuhun omega -rasvahappojen lähteeseen.

Muutama sananen vielä raakaruokinnasta. Monesti ennakkokäsitys on se että raakailu on sitä mitä koira söisi villinä luonnossa eläessään. Asia ei kuitenkaan ole täysin näin. Koirien villien sukulaisten keskimääräinen ikä on lyhyempi kuin kesyillä tovereillaan. Villinä elävillä onkin haasteinaan mm saada riittävästi ravintoa, sekä sairaudet jotka  on muutoin kesy koirilla helppo handlata ihan perusterveydenhuollolla. Raakaruokinnan on tarkoitus jäljitellä parhaita paloja koiran luonnonmukaisesta ravitsemuksesta. Yhdistettynä perusterveydenhuoltoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, muodostaa se varsin oivan kombon terveelle elämälle.

Ihmisille välttämättömiä aminohappoja ollessa kahdeksan, on niitä koirille kymmenen. Liha on siis koiralle äärimmäisen tärkeä ravinnon lähde. Ja mikä olisikaan parempaa kuin tarjota parhaalle ystävälleen sille parasta ja luonnollisinta ravintoa?

 

Kiitokset Mustille ja Mirrille postauksen yhteistyöstä!

mjam-13

MATCHAVANUKAS JA HERKULLINEN GRANOLA [RAW] – rouskuvat uutuudet testissä

mysli-8mysli-4mysli-2

Murot ja myslit. Kenelle muulle ne tuo nostalgisia muistoja lapsuudesta? Murot oli silloin spesiaaliherkku joita vedettiin maidon kanssa, ehkä myös mansikkahillon. Kuka muu muuten muistaa hyvin erityisesti muropakettien kyljet ja kuvituksen? Kyllähän ne hauskat sarjakuvahahmot lapselle toimii. Toinen toistaan värikkäämpiä pakkauksia ja heikompia ainesosaluetteloita. Sitähän se on. Onneksi sitä nykyään arvostaa vähän erilaisia visuaalisia juttuja.

Nyt sain nimittäin Ruohonjuuresta testiin ihania Primrose´s Kitchen myslejä ja granoloita. Niitä on yhteensä viisi eri mallia, joista kaksi on mysliä ja kolme granolaa.  Ne on kaikki valmistettu toinen toistaan laadukkaammista raaka-aineista ja matalissa lämpötiloissa, jolloin niiden arvokkaat ravinteet säilyvät tallella.

Ennen kun mennään makuihin ja makuyhdistelmiin sen enempää, niin otetaanpa pieni hetki pakkausten ulkomuodolle. Nyt täytyy nimittäin myöntää että kyllä muuten resonoi! Leikkisiä, mutta tyylikkäitä. Itse arvostan pieniä kauniita nyansseja, ja mitä elintarvikkeisiin tulee niin pienet, nätit yksityiskohdat tulee usein huomattua. Ne kertoo monesti myös tuotteen laadusta; jos yritys haluaa panostaa pakkaukseen, on myös itse tuotteen takana helppo seistä.

mysli-9mysli-10

Mut joo okei, syystäkin tämä ei ole muoti tai desing -blogi, niin mennäänpäs siihen tärkeimpään elikkäs makuun.

Ensinnäkin, mitä ihania ja persoonallisia makuyhdistelmiä! Tai miltä sun korvaan kuulostaa: porkkana-omena-kaneli, tai punajuuri-inkivääriMysleissä on nimensä mukaisti porkkanaa/punajuurta ja runsaasti onkin. Juuressuikaleet on kuivattu matalassa lämpötilassa, jolloin kaikki ravinteet ovat vielä tallella. Vihreät kurpitsansiemenet näyttävät kauniilta ja houkuttelevilta myslin seassa. Näissä oikeesti luonnollisissa herkuissa ei ole mitään ylimääräistä ja gluteenittomiakin ovat. Näistä kahdesta on marketin kilomysli kaukana.

Miten sitten granola puolestaan eroaa myslistä? Granola on se makean paahteinen rouskuva palanen, joko sellaisenaan tai myslin seassa. Vaikka nämä kyseiset granolat on ”paahdettu” eli käytännössä kuivattu, ei makua silti uuvu. Näissäkin on makuina mitä mielenkiintoisimmat appelsiini-cashew, goji-sitruuna-mustapippuri, sekä kesäkurpitsa-raakakaakao. Näistä kaksi ensimmäistä ovat myös täysin viljattomia, joista ehdottomasti iso plussa! Sitruksen maku on niissä molemmissa mukavan raikas, muttei kitkerä. Kaikesta huolimatta omaksi lemppariksi nousi kuitenkin suklainen kesäkurpitsagranola, joka on valmistettu mm idätetystä tattarista.

Ja hei nyt siis oikeesti. Kattokaa nyt noita kesäkurpitsa-kaakao -granolan palasia! Noi isot palaset ei ole enää satunnaisia sattumia, sehän on yhtä sattumaa koko paketti. Ja makukin on niin autenttisen suklainen ja aito. Tuo granola toimisi varmasti myös pienenä eväänä sellaisenaankin.

Oon pahoillani, etten keksinyt mitään nipotettavaa tällä kertaa, sitä ei vain yksinkertaisesti löytynyt. Nämä super söpöt pakkaukset sisältävät laadukkaan tuotteen, joka sopii niin smoothiebowl:in päälle, raakaleivontaan, sellaisenaan, tai kuten tällä kertaa; rouskuvaksi elementiksi matcha -kerrosvanukkaaseen. Tämä herkku sopii niin aamu- kuin välipalaksi, tai miksei vaikka lasipurkissa mukaan otettavaksi evääksi. Nyt siis eväät purkkiin ja ulos keväästä nauttimaan ❤

myslimysli-5

Matcha -vanukas

1/2 dl chiasiemeniä
2 dl vettä
4 rkl kookosmannaa ,korvaa halutessasi vaalealla mantelitahnalla
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa
2 tl matcha -jauhetta
(2 rkl kotimaista hunajaa)

Lisäksi:

Goji-mustapippuri-sitruuna– tai appelsiini-cashew -granolaa

Tuoreita marjoja

 

Yhdistä chiasiemenet ja vesi blenderiin ja anna turvota kymmenisen minuuttia. Lisää loputkin ainekset ja blendaa tasaiseksi. Maista ja makeuta halutessasi hunajalla. Nosta jääkaappiin asettumaan hetkeksi.

Kokoa annokset kahteen korkeaan lasipurkkiin kerroksittain, laita väliin runsaasti rouskuvaa granolaa ja tuoreita marjoja. Voit halutessasi koota annokset kulhoihin ja koristella kauniiksi granolalla ja marjoilla.

 

 

 

 

mysli-6

MEHEVÄ BANAANI-MAAPÄHKINÄVOI-KARAMELLIKAKKU [KUN YHDISTÄT KYPSÄN JA RAAKAKAKUN][V]

kaakku-9kaakku-10kaakku-3kaakkukaakku-2

Täytyykö kaikki aina lokeroida? Kysyn mä.

Tiedättekö, mitä jos haluaa mehevää ”uunikakkua”, mutta samalla vähän myös raakakakkuhammasta kolottelisi? Olin joskus ihan hysteerinen näissä asioissa. Tämän reseptin täytyy olla nyt 100% maidoton, eli ei voita; vegaaninen, eli ei hunajaa; täysin raaka, eli ei m-i-t-ä-ä-n kypsennettyä. Oon ite tykännyt käyttää esimerkiksi kookoskermaa raakakakuissa, sillä se keventää kivasti rakennetta ja freesaa suutuntumaa. Mutta silloin se ei ole raaka koska Suomessa myytävät kookoskermat lämpökäsitellään. 

Parantaako lokerointi ja mustavalkoisuus reseptiä?

Ei mun mielestä. Ainakaan enää.

Siksi!! Toteutin mun pitkäaikaisen haaveeni ja yhdistin mun lempparikakut täydelliseksi kokonaisuudeksi. Itse pidän uunissa paistetuista kakuista juurikin niistä mehevimmistä ja maukkaimmista. Sellaisista, jotka on sisältä kosteita, kuten vaikkapa banaanikakku! Tiedättekö, mikä tekee banaanikakusta vieläkin paremman ylikypsien banaanien ja mausteiden ohella? Maapähkinävoi! Kyllä vain, suolaista ja makeaa. Sattumiksi vielä saksanpähkinäpalasia niin täydellinen kokonaisuus on taattu. Eikun hetkinen, jotain vielä puuttuu….

Totta! Se olikin se raakakakku. No, banaanien ja pähkinöiden kanssa ei sovi mikään paremmin kuin karamelli. Elikkäs sitten vain isketään vaniljalla terästetty karamelli-raakakakkumassa banaanikakun päälle. Ja odotellaan mitä siitä syntyy… No täydellinen symbioosi!!

Niin comfy, mutta silti mukavan freesi. Suolainen maapähkinävoi tasapainottaa mukavasti makeita elementtejä.

Jos mietit vappumunkkien tilalle tänä vuonna jotain vaihtelua, niin nappaa tämä resepti talteen. Olen varma ettei tämä kokonaisuus jää kakkoseksi!

kaakku-4kaakku-5kaakku-7kaakku-6

 

Banaanikakku-karamelliraakakakku

Banaanikakku

4 kypsää luomubanaania
1,5 dl luomu maapähkinävoita noin 200g, crunchy tai silky
1 dl kookossokeria
1 dl vettä tai haluamaasi maitoa
3 dl spelttijauhoa tai esimerkiksi tattari ja mantelijauhoa
1 tl kaneli
1 tl kardemumma
1 1/2 tl leivinjauhe
1/2 tl suolaa
Optional: 1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoka (halk 20-24cm) leivinpaperilla niin, että pohjalle leivinpaperi ja reunoille suikaleet.

Muussaa banaanit haarukalla, soseeseen saa jäädä sattumia, ne tekevät kakusta mehevämmän. Lisää pähkinävoi, kookossokeri ja neste. Sekoita huolella.

Yhdistä kuivat aineet ja lisää edelliseen seokseen. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 30 minuuttia, kunnes hammastikkuun ei tökätessä jää raakaa taikinaa. Kosteaksi kakku saa silti jäädä. Anna kakun jäähtyä kunnolla.

Karamelliraakakakku

4 dl cashewpähkinöitä liotettuna 2-8h
1 1/2 dl kaakaovoita vesihauteessa sulatettuna
1 1/2 dl vettä tai kasvimaitoa
1 dl kookossokeria
1 tl vaniljajauhetta
suolaa
Optional: 1/2 dl lucuma -jauhetta

Yhdistä ainekset tehosekoittimessa ja blendaa täydellä teholla silkkiseksi massaksi. Lisää halutessasi lucumaa, se tuo massaan lisää täyteläisyyttä ja luontaista makeutta.

Kaada massa edelleen vuuassa olevan banaanikakun päälle. Tee halutessasi verkko -koristelu yhdistämällä 1/2 dl tummaa mantelitahnaa/maapähkinävoita ja 1/2 dl kookosnektaria. Pursota pakastepussin avulla ohuita renkaita kakun pinnalle. Vedä massan pinnalla hammastikulla vuoroin keskipisteestä ulos päin ja vuoroin ulkoa keskipistettä päin kevyesti ”viivoja”.

Nosta kakku jähmettymään yön yli jääkaappiin tai muutamaksi tunniksi pakastimeen(suosittelen jääkaappia, jolloin banaanikakun rakenne säilyy ilmavampana).

 

 

kaakku-8

OLETKO KOSKAAN KOKEILLUT KÄYTTÄÄ PÄHKINÄTAHNOJA NÄIN

pt-4pt-6

Ensi kosketukseni pähkinätahnoihin taisi olla aikanaan Kanadassa paikallisessa perheessä. Ja kyllä vain, kyseessähän oli tietysti maapähkinävoi, elikkäs PB (peanutbutter).  Siellä PB:tä käytetään klassisesti juurikin paahtoleivän välissä hillon taikka hunajan kera. Ja juh, sanotaanko vaikka että eihän se pahalta maistunut kun lähdettiin haikkaamaan kalliovuorille ja evääksi pakattiin maapähkinävoi-hunaja eväsleivät.

Voin siis todellakin käsi sydämellä myöntää, että kuulun siihen pähkinätahnojen puolesta puhujiin. Suomessakin ensimmäiset kosketukset pähkinävoiden ihmeelliseen maailmaan oli pitkään juurikin PB, sekä kauempaa hakien Nutella (tiesitkö muuten että Nutella sisältää hasselpähkinää vain 13%, eli kourallisen verran yhtä purkkia kohden!).

Jokunen vuosi sitten kun aloin kiinnostua aidosta ruuasta enemmän, tein pienen tutkimusmatkan Ruohonjuureen. Voi sitä pähkinä- ja siemenlevitteiden ihmemaata! Siis hyllytolkulla vaikka ja mitä. Ja se maku, tietysti ihan hurjan paljon autenttisempi kuin mikään teollinen setti. Miten pelkkä pähkinän jauhaminen voi saada siitä niin paljon makeamman ja maukkaamman?

pt

Voit varmaan kuvitella että oon pähkinätahnoista edelleen ihan yhtä pähkinöinä. Siksi olinkin ihan tosi innoissani, että sain Ruohonjuuresta testiin eri pähkinätahnoja. Ajattelinkin että voisin kertoa sulle mun mielipiteen näistä eri tahnoista, mihin niitä voisi käyttää, sekä mikä niistä on mun oma lemppari.

Manteli. Yksi ehdoton all time favorite, erityisesti tummana. Suutuntuma on pehmeä ja maku taikinamaisen makea. Mantelin karvaus erottuu vain vienosti taustalla. Vaalean mantelitahnan maku on miedompi, mutta makeahko yhtälailla. Vaalea tahna on tehty siis kuorituista manteleista ja tumma kuorimattomista.

Tahini puolestaan on voimakas ja maku varsin intensiivinen. Ensimmäisenä makuna maistuu seesaminsiemenien karvaus ja luontainen suolaisuus. Tahini onkin omiaan erityisesti leivän tai siemennäkkärin päällä, sekä hummuksen tai falafellien raaka-aineena. Tästä tahnasta saat myös runsaasti kalsiumia!

Hassel. Juu tämä tahna ei tarvitse sen kummempaa analyysiä, kuin täydellinen. Makea ja kermainen. Jos pidät nutellasta tai wiener nougaasta, pidät myös tästä. Tää on mun lemppari! Nauti sellaisenaan, dippaa kasviksia, tai valmista oma suklaalevitteesi sekoittamassa joukkoon raakakaakaojauhetta, hunajaa ja ripaus suolaa.

Cashew tahna hipoo myös täydellisyyttä sekä silkkiselta koostumukseltaan että huikealla maullaan. Cashewtahnan koostumus on omalaatuinen sen ollessa niin pehmeää, jopa fudgemaista. Cashew sopii myös loistavasti sekä suolaiseen että makeaan. Ootko koskaan kokeillut käyttää cashewtahnaa vaikkapa peston raaka-aineena?

pt-3

Miksi sitten syödä pähkinätahnoja? No perkule, tietysti herkullisen ja täyteläisen maun takia!

No okei, onhan näitä muitakin. Monilla on haasteita ruoka-aineiden imeytymisen kanssa, olet mitä imeytät, ja sitä rataa. Kun pähkinä on jo valmiiksi jauhetussa muodossa, pääsee sen arvokkaat rasvahapot ja hivenaineet imeytymään tehokkaammin kehosi käyttöön. Pähkinät ja mantelit sisältää monipuolisesti ravinteita ja siksi ne onkin loistava lisä kenen tahansa ruokavalioon. Ootko esimerkiksi koskaan kokeillut sekoittaa ruokalusikallista hasselpähkinätahnaa lämpimän kaakaon sekaan? Heeeeaven!! Tai käyttää mantelitahnaa salaatinkastikkeena?

Voisiko tahnoja myös tuunata jotenkin? No todellakin! Tässä siis vähän omia tuunausideoitani ja inspiraatiota sullekin kokeiltavaksi!

pt-2

 

Erilaisia pähkinätahnayhdistelmiä:

Hasseltahna – luomu pikakahvijauhe – raakakaakaota

Mantelitahna – kuivatut hapankirsikat – raakasuklaa rouhetta

Tahini – luomusitruunankuoriraastetta – chiliä – savupaprikajauhetta

Cashew – aurinkokuivattua tomaattia hienoksi pilkottuna – tuore basilikaa silppuna

Vaalea mantelitahna – luomuhunajaa – inkivääriraastetta/-jauhetta – kanelia

Lisää vielä halutessasi  merisuolaa. Itseasiassa suola tekee erityisesti makeista yhdistelmistä (kuten hapankirsikka-raakasuklaa) erityisen herkkua. Näistä maustetuista tahnoista ainakin ensimmäinen säilyy tarvittaessa hieman pidempään. Muita kannattaa säilyttää ainakin jääkaapissa.

Miten käyttää maustetuja tahnoja tai pähkinätahnoja ylipäätään?

Kätevin, ja samalla yksi ehkä maukkaimmista keinoista, on dippaaminen. Elikkäs nippu selleriä, kurkku tai porkkana toiseen käpälään ja pähkinätahnapurkki toiseen. Itseasiassa juurikin selleri toimii äärimmäisen hyvin myös makeiden kombojen kanssa, kuten ylläolevan manteli-hunaja-inkivääri-kaneli kera. Siinä onkin mitä loistavin iltapalavinkki pähkinätahnojen sisältäessä valtavasti hyvää erityisesti mielelle ja aivoille. Kasvikset toimii puolestaan mukavan raikastavana efektinä.

Puuro! Suolaisesti maustetut tahnat sopii vaikkapa tuoreyrtein maustetun kvinoapuuron päälle uppomunan kera! Makeat esimerkiksi perinteisen kaura-, tattari- tai tuorepuuron päälle marjojen kaveriksi.

Leivälle/siemennäkkärille/riisikakulle/mille ikinä. Suolaisena/makeana, it’s up to you!

Paputahnat/hummukset. Tahini kuuluu tietysti hummukseen, mutta ootko koskaan kokeillut paputahnassa esimerkiksi cashewtahnaa?

Itsetehdyt raakaherkut; välipalapatukat/-pallerot/-raakakakut

Sekä tietysti raakasuklaa ja -fudge! Yksi mun vakkari raaka-aineista suklaassa on nykyään tumma mantelitahna, mums!

 

Missä kaikkialla ja miten sä käytät pähkinätahnoja?

 

pt-5