PUNAJUURI TARTAR [3 -osainen syyssarja alkaa!]

tartar-3tartar-5

Voi tätä syksyä! Siis kylläpä on ollut poikkeuksellisen kaunis sellainen!

Vaikka mä taisin henkeen ja vereen kesän alussa intoilla että kyllä se nyt on vaan parasta sesonkiaikaa tuoreiden kasvisten ja vihannesten osalta, niin voi piru kuinka väärässä olinkaan. On se vaan niin että kyllä kelpaa pienen ihmisen elellä näin alkusyksynä. Metsät on täynnä sientä ja marjaa ja juurekset on upeimmillaan. Ainakin allekirjoittanut kuluttaa juuresta ahkeraan niin paljon kun vain jaksaa kaupasta kantaa, sieniäkin enemmän jos vatsa sallisi. Onneksi kuitenkin yhä enenevin määrin.

Juurekset on monessakin mielessä parasta ravintoa pienelle ihmiselle. Ne on makeita, maanläheisiä, kausiruokaa, hyvän makuisia, sekä ihan pirun kauniita! Todellista nautintoa siis sekä mielelle että keholle.

Oma all time favorite on todennäköisesti porkkana, joulun alla palsternakka ja näin syksyisin punajuuri. Punajuuri on mielettömän monipuolinen, sillä sitä voi marinoida, pistää pataan, tehdä keittoa, kylmäpuristaa mehuksi, tehdä suklaakakun, tai oikeastaan mitä ikinä villeimmissä mielikuvituksissasi keksitkään.

Yksi syksyn parhaita juttuja on kekrijuhlat, joissa on mukava nauttia rennosti jaettavaa sapuskaa. Maanläheistä ja syksyn satoa kunnioittavaa. Tästä inspiroituneena tein punajuuritartaria, joka sopii loistavasti sormiruokailuun ja yhdessä jaettavaksi. Joko alkupalaksi tai osaksi isompaa kokonaisuutta. Punajuuritartar on raikas, kylmänä tarjoiltava ruoka jota täydentää kermainen piparjuurijogurtti tai -hapankerma. Tartar nautitaan tuoreen leivän tai näkkärin kera.

Samalla tämä resepti aloittaa uuden kolmi -osaisen sarjan, joka koostuu syksyisistä kasvisruokaresepteistä koostaen herkullisen kekri menun. Seuraava resepti julkaistaan seuraavalla viikolla (vinkkinä että pääruuan reseptissä juhlitaan kurpitsaa).

tartartartar-6tartar-7

 

 

Punajuuritartar

500g punajuuria
2 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
pieni kourallinen kapriksia
2 dl puolukoita
tuoretta rosmariinia/timjamia/tilliä
mustapippuria
merisuolaa
2 dl luomu turkkilaista jogurttia tai hapankermaa
pieni pätkä piparjuurta
sitruunamehua
1 rkl kotimaista hunajaa
suolaa
Tarjoiluun: spelttinäkkäriä/tuoretta leipää

Leikkaa punajuurista kannat ja pilko muutamaan osaan. Keitä punajuuria kiehuvassa vedessä noin 5 minuuttia. Kaada vesi pois ja anna jäähtyä hetki. Blendaa punajuuria tehosekoittimessa muutamassa osassa, muutama kierros kerrallaan, jotta saat karkeaa haketta. Voit tehdä tämän myös yleiskoneessa.
Yhdistä kulhossa punajuuri, etikka, öljy, kaprikset, puolukat, yrtti/yrtit suola ja pippuri. Anna marinoitua muutama tunti tai yön yli.
Sekoita yhdessä kulhossa jogurtti/hapankerma, raastettua piparjuurta(lisää vähän kerrallaan ja maistele välissä), tilkka sitruunamehua, hunaja ja ripaus suolaa.
Levitä marinoitunut punajuuritartar laajalle tarjoilulautaselle, ripottele päälle runsaasti tuoreita yrttejä ja rouhi tuoretta mustapippuria. Tarjoile jogurttikastikkeen ja spelttinäkkärin tai tuoreen leivän kera.

 

 

BASILIKA-NOKKOSJÄÄTELÖ [maidoton]

jäde-4jäde-6jäde-10jäde-5

Vitsit miten kiva kesä on ollut. Kiireinen, mutta onnellinen. Jokaisesta päivästä on voinut nauttia, välillä ottaen rennommin ja välillä tehden hommia vähän intensiivisemmin. Arki on ollut aika samanlaista keväästä asti, joten minkäänlaista siirtymävaihetta ei nyt kesän lopussa ole itsellä ollut. Lisäksi syksy tuo mukanaan kaikkea niiiin kivaa, että jännityksellä jo odottelen. Miten sun kesä on mennyt? Muuttuuko sun arki syksyn tullen?

Kesän parasta antia on ehdottomasti ollut tuoreet kasvikset, kalat, villikset, eli kaikki metsästä löytyvä, marjat, ja niin eespäin. Marjoista puheenollen, oon ihan umpisurkea keräämään marjoja säilöön. Ei sillä ettei metsä kutsuisi, se nimittäin todellakin kutsuu. Mä vaan syön. Kaiken. Heti. Siksi oonkin vaan tyytynyt lähtemään koirien kanssa metsään laiduntamaan, usein montakin kertaa päivässä. Tuoreinahan ne on parhaita eiks niin.

jäde-8jäde-11

Viime vuonna asetin itselleni tavoitteen että hyödyntäisin villikasviksia enemmän kesän aikana. Noh, ihan hyvin se meni ja kesällä onkin tullut tehtyä salaatteja, pestoja ja pannareita. Ihan en ehkä päässyt riittävän korkeisiin käyttömääriin, mut hei, vielä on kesää jäljellä ja hyvin kerkii ja mitä näitä nyt oli.

Okei, elikkäs mitä en ole vielä kokeillut? Jälkkärit!! Ja siitä monien mutkien jälkeen ajatusketjuna jäätelö (tai sitten oon vaan katsonut ihan liikaa Australian Mastercheffiä). Joojoo! Hei jotain vihreetä jäätelöön. Ja mitä niistä? No nokkosta tietysti!

Nokkonen on tavallaan meidän basilika. Siinä missä basilika on alkujaan Aasiasta/Afrikasta, luonnossa kasvava trooppinen kasvi, on nokkonen meidän, astetta karumman, pohjolan kasvi. Täällä metsään mennessä on paljon todennäköisempää lentää nenälleen nokkospuskaan, kuin vastaavaan basilikaryteikköön. Juuri siksi nokkosen käyttöä olisi hyvä yleistää peruskeittiössä. Entä hei, mites tää: pizzarafloissa sulta kysyttäisiinkin; ”nokkosella vai ilman?” perus oreganon sijaan. Kuinka siistiä ois se? Kyllä mä väitän että ei mene kauaa kun siitä tulee vielä mainstream.

Nnojoo. Väitän mä mitä tahansa, on basilika, tietysti nokkosen ohella, yksi mun lempiyrteistä. Se on aromaattinen ja toimii ihanasti niin suolaisissa, kuin makeissakin ruuissa. Miksi ei siis mixi? eheh. Tää jäde siis yhdistää kaksi mun omaa henk.koht. lempparia samassa. Ja vieläpä hyvisjädessä. Missä? Hyvisjädessä, eli siinä on vain ja ainoastaan ihania ja mieltä ravitsevia raaka-aineita. Testaa vaikka.

jäde-12jäde

Yksi tavoite mulla on ollut kehittää jäätelötötteröitä viljatta. Joo ei se ehkä mikaan elämäntavoite ole ollut, mutta ihan kiva ois siinä onnistua. Mutta eihän siitä mitään ole tullut. Oon kokeillut erilaisia reseptejä, mutta mitään killeriä ei ole vielä syntynyt. Sellaista kätevää ja simppeliä. Kyllähän letusta tötterön saa kun sen kuivattaa mut siitä on kätevä kaukana. Eli mulla ei valitettavasti ole vielä niistä reseptiä antaa. Mut hei ei hätää, kyllä tää tästä. Ihan kuin elämässä muutoinkin, tästäkin suosta vielä noustaan.

No mut hei, pitemmittä puheitta, mennäänpä vihdoin asiaan, eli ihanaan basilika-nokkoshyvisjädeen!

jäde-9

 

 

Basilika-nokkosjäätelö

 

puoli punttia tuoretta basilikaa
saman verran tuoreita nokkosenlehtiä
1/2 dl hunajaa
2 luomu keltuaista
1 kokonainen luomumuna
1 rkl kapryylihappoa/MCT öljyä
(2 rkl tocoa)
1/3 tl merisuolaa
jäitä

 

 

Ryöppää nokkosen lehdet kiehuvassa vedessä 10-20 sekuntin ajan. Nosta jääkylmään veteen, jotta kypsyminen pysähtyy, siivilöi.

Mittaa kaikki ainekset jäitä lukuunottamatta blenderiin ja aja tasaiseksi massaksi. Maista ja lisää tarvittaessa hunajaa. Toco on vapaaehtoinen, mutta se tekee jäätelömassasta hieman täyteläisempää.

Blendaa joukkoon huolelle vielä runsas desi jäitä, jotta massa viilenee. Siivilöi massa, jotta saat jäätelöstä täysin sileän. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Kaada pakastuksen kestävään astiaan (metalliset ja lasiset on hyviä) ja nosta pakastimeen. Jähmettyminen kestää astiasta riippuen 2-4 tuntia, massaa kannattaa sekoittaa muutaman kerran jähmettymisen aikana jotta jäätelö jäätyy tasaisemmin. Voit hyvin valmistaa jäätelön myös jäätelökoneessa mikäli sinulta sellainen löytyy.

 

 

 

 

UNOHDETTU TRENDI

kieli-5kieli-4

Tiedätkö tunteen kun puraisee kieltä? Se joko sattuu pirusti tai sitten se maistuu taivaalliselta. Eh…

Oon viime aikoina koittanut kunnostautua kuluttamaan laatulihan sijasta muita laatu raaka-aineita. Nyky päivään on jostain ihmeen syystä kasvanut trendi joka kannustaa käyttämään saaliseläimestä vain luurankolihaksen. Senkin mahdollisimman vähä rasvaisena ja yksinkertaisena. Loppupeleissä luurankolihas ei kuitenkaan ole hivenaineiltaan se paras valinta. Hyvissä oloissa eläneiden eläinten rasva ja muut osat pitävät nimittäin sisällään melkoisen määrän ravinteita. Nykypäivän tehotuotettua tuotantoeläintä en suostuisi ottamaan lautaselleni mistään hinnasta, mitään osaa siitä. Jätetään kuitenkin etiikka tällä kertaa sivummalle, vaikka pointtini sitä hieman sivuaakin. Nyt en halua herättää keskustelua sen suhteen.

Lähtipä aihe taas lapasesta. Tällä kertaa halusin keskittyä aiheeseen lihan kulutus. Ja nyt nimenomaan jauhelihan, paistin, pihvin ja mitä näitä nyt on. Nykyään maksaa on mahdollista ostaa kaupasta, jostain ehkä sydäntä, mutta siihenhän se sitten jää. Tässähän kyse ei ole suinkaan tarjonnan, vaan kulutuksen puutteesta.

Olemme vasta muutamat vuosikymmenet vieroittuneet ajatuksesta kuluta koko saalis. Jo ennen antiikin aikoja arvokkaimpia osia saaliista oli rasvaisimmat osat, eli mm. aivot, luuydin, sisäelimet ja kieli. Koko eläin kulutettiin kunnioittaen ja siitä riittikin todella pitkäksi aikaa. Toisaalta eri sisäelimien käyttö on kuulunut jo vuosituhannet  esimerkiksi perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen. Missä vaiheessa ja miksi niiden hyödyntäminen on loppunut meiden kulttuurista? Mitä hyötyä siitä voisi olla?

kieli-2

 

Hyötyjä olisi tosiaan monia. Yksi niistä mainitsemani ravinteikkuus. Hanki siis niityllä rauhassa eläneen alkuperäislajin elimiä. Se on paitsi kestävämpää kulutusta ja ne ovat huomattavasti laadukkaampia rasvahappokoostumukseltaan. Toki onhan se myös himpun verran eettisempää.

Toinen hyöty on kulutuksen väheneminen. Paitsi että tätä myöten vähenee ”perinteisen” lihan kulutus, tarvitsee eläinperäisiä tuotteita myös vähemmän sillä saat isomman annoksen ravinteita pienemmässä paketissa. Huomaa että jokaisessa elimessä on hieman eri vaikuttavat ravinteet. Kuluta siis eri elimiä monipuolisesti vaihdellen.

Bonuksena tulee tietenkin hinta. Vaikka raaka-aine olisi hifiä grass-fed -kamaa, on monelle vieraammat elimet huomattavasti edullisempia juurikin turhan oudoksunnan vuoksi.

kieli-3

Mun jääkaappiin tosiaan päätyi tällä kertaa niitty ruokitun alkuperäiskarjan kieli. Kieltä en itse asiassa ole aiemmin nauttinut, saatika sitten kokannut. Halusin kokeilla oppimismielessä jotain uutta, sillä kokkailut on mullakin jäänyt tässä skenessä maksa, munuais, luuydin, luuliemi -tasolle. Tsekkailin siis erään tilan tarjontaa ja päädyin että kieli it is! Se ei vaadi ”siivoamista” tai sen kummempaa preppailua. Mikä on hyvä muistaa että runsaasti työtä tehneet lihakset eivät toimi ilman pitkää haudutusta. Etenkin märehtijöillä kieli tekee aikamoisen työn, joten pikaisesti kypsennettynä tuloksena olisi varsin sitkeä lopputulos. Kun taas pitkään hauduttamalla saa erittäin murean lopputuloksen.

Kieli kuuluu vähän siihen kategoriaan, että sitä syödessä kannattaa jättää mielikuvat romukoppaan. Kieli nimittäin on suurta herkkua, ja ainakin itse tulen varmasti hyödyntämään tätä upeaa raaka-ainetta toistekin!

Mistä sitten hankkia kieltä, jos ei lähimarketti sitä tarjoa? Itse hankin tämän meidän lähi Rekosta, joka on muuten mitä mahtavin paikka hankkia upeita, tuoreita, raaka-aineita. Samalla pääsee tapaamaan itse tuottajaa, eikä vain napata paketti välikäden kautta. Monet tilat myyvät myös suoraan, joten kannattaa olla itse suoraan yhteydessä. Voisin myös kuvitella että kauppahalleista voisi löytyä laajempi tarjonta, joten sieltäkin kannattaa kysellä.

Käytätkö sinä näitä unohdettuja raaka-aineita? Mikä on sun lemppari?

kieli-6kieli-7

Vähän hifimpi keitetty kieli

noin 1 kg kieli
2 luomu sipulia
4 luomu valkosipulinkynttä
2 luomu porkkanaa
pakuria muutama palanen tai 1 tl uutejauhetta
1/2 luomu sitruunan kuori
pätkä kurkumaa paloiteltuna
2 rkl omenaviinietikkaa(tai puolikkaan sitruunan mehu)
4 laakerinlehteä
1/2 rkl kokonaisia mustapippureita
1 rkl merisuolaa

 

Kastike

sieniä
kesäsipuli
luomu voita/gheetä
noin 4 dl keitinlientä
1 rkl tapiokatärkkelystä
(1 rkl maca -jauhetta)
tuoretta timjamia, omenaviinietikkaa, merisuolaa..

 

kesäporkkanoita

 

Huuhtele kieli juoksevan veden alla. Pilko sipulit karkeasti neljään osaan, murskaa valkosipulinkynnet veitsellä poikittain painaen(huomaa ettei sipuleita tarvitse/kannata kuoria, jos käytät luomua/oman maan/tms). Pilko myös porkkanat ja suikaloi pestystä luomusitruunasta muutama siivu kuorta.

Iske kaikki ainekset isoon kattilaan, lisää vettä kunnes ainekset peittyvät juuri ja juuri. Kiehauta kevyesti ja laske lämpö pienemmälle, niin että keitos poreilee pienesti. Keitä kieltä 2-3 tuntia kannen alla, itse keitin 3 tuntia sillä kieli oli melko iso. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä.

Poista kielestä nahka, sen pitäisi irrota hyvin pitkään hautuneesta kielestä. Huom! Säästä liemi. Leikkaa poikittain 1-2 cm siivuksi. Kielen voi nauttia jo tässä vaiheessa, mutta itse ottaisin pintaan hieman väriä. Näin kesä aikaan siivut voi loistavasti vaikka grillata, tai sitten paistaa pannulla. Grillaa/paista myös pitkittäin halki leikatut kesäporkkanat.

 

Valmista kastike. Pilko sienet ja silppua sipuli. Lämmitä voi pannulla ja paista sienet kullanruskeiksi, lisää sipuli ja kuullota. Lisää pannulle keitinliemi ja kiehauta. Sekoita pienessä mukissa tilkkanen keitinlientä, tapiokatärkkelys ja halutessasi maca -jauhe. Kaada ohuena norona pannulle jatkuvasti sekoittaen. Lämmitä kunnes kastike sakeutuu. Rouhi sekaan mustapippuria, tuoretta timjamia, maista ja lisää tarvittaessa tilkka omenaviinietikkaa ja merisuolaa.

Nauti!

 

VILLI JA VIHREÄ COLESLAW

slaw-4slaw-2

Coleslaw’n, elikkäs kaalisalaatin virka? Noh, sehän toimii missä vain mutta on tietysti omiaan grillisafkan kaveriksi. Majoneesipohjaiset slaw’t on nekin hyviä, etenkin itsetehtyyn majoon tehtynä, mutta joskus totaalinen vaihtelu virkistää. Tällä kertaa siis kaalisalaatti joka syntyi hyvin intuitiivisesti, mutta osottautui varsinaiseksi hitiksi!

Tällä kertaa halusin kaalisalaatista raikkaan mutta täyteläisen. Avainelementtinä siinä toimii ihan huikea kurpitsansiementahna. Se on kermainen, aromikas ja kauniin vihreä tahna kurpitsansiemenistä, joka on omiaan etenkin kypsentämättömänä raakaruuassa. Kurpitsansiemenjutut on kyllä yksiä mun ihan ultimaattisia lemppareita juurikin voimakkaan pähkinäisen tuoksunsa ansiosta. Esimerkiksi tahna on monipuolinen, jota voi hyödyntää juurikin salaatinkastikkeissa, dipeissä, levitteenä, keitoissa, juomissa… Voimakkaan vihreän värin on myös pakko kieliä ravinnetiheydestä.

Vihreään teemaan sopii tietysti villivihannekset, joita on todella helppo hyödyntää juurikin tällaisissa sekametelisalaateissa. Kerää siis siistiltä paikalta sun kesän lemppareimmat villit (sellaiset jotka varmasti tunnistat), ja hyödynnä ihanissa kesäsalaateissa!

slaw-3slaw-5slaw

 

Villi ja vihreä coleslaw

pieni varhaskaali
3 porkkanaa
luomu punasipuli tai 2 kevätsipulia varsineen
luomu omena
puoli punttia tilliä
Villivihanneksia muutama kourallinen, kuten:
voikukan lehtiä
vuohenputkea
mansikan lehtiä
maitohorsman lehtiä …tai mitä ikinä
1 rkl Dijon -sinappia
1 rkl kotimaista hunajaa
1/2 sitruunan mehu
merisuolaa
mustapippuria

Poista kaalista uloimmat  lehdet. Suikaloi kaali ohuen ohueksi, voit hyödyntää tässä juustohöylää ja ”raastaa” sillä puolikkaaksi leikatusta kaalista suikaletta. Leikkaa loput veitsellä suikaleeksi, muista poistaa kanta. Suikaloi porkkana kuorimaveitsen tai juustohöylän avulla lastuksi. Huomaa että porkkanaa ei tarvitse kuoria (kotimainen/luomu). Siivuta sipuli ohueksi, raasta omena ja silppua tilli.

Huuhtele villikasvikset varovasti kylmän veden alla ja leikkaa veitsellä pienemmäksi. Yhdistä kaikki kasvikset isossa kulhossa.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja kaada kasvisten päälle, lisää suolaa (noin 1 tl). Ja nyt tulee tärkein kohta; sekoita kaikki keskenään kädella puristellen. Tämä pehmentää kaalia ja auttaa makuja sekoittumaan keskenään. Rouhi joukkoon myös pippuri, maista ja lisää tarvittaessa suolaa/pippuria. Salden maku paranee, jos se saa asettua jääkaapissa hetken. Tarjoilutilanteessa voit halutessasi koristella salaatin esimerkiksi mansikan/horsman kukilla.

 

LÄHIMETSÄN HEVI-OSASTO [2 helppoa villiyrttireseptiä]

d-9d-6

Näinä aikoina pohditaan kovasti, mikä kasviksista on terveellisin, ravinteikkain, optimaalisin, tai jotain vastaavaa. Aluksi kaupat ostettiin tyhjäksi pinaatista, sitten lehtikaalista ja seuraavaksi avokadoista. Eikä sillä, loistavia suusta alas iskettäviä jokainen. Nämä trendit näkyvät myös tuotannossa; kysynnän kasvaessa tarjonnan tulee kasvaa ja valitettavasti tällöin laatu usein kärsii. Heikko laatu näkyy esimerkiksi ravinnetiheydessä, kasvin sisältämissä lannotteissa tai muissa kemikaaleissa joita et välttämättä kehoosi halua.

Mut hei, eipä hätää! Sen sijaan että miettisit onko rucola tammenlehtisalaattia parempi, voisi katseen kääntää lähimetsään. Sieltä nimittäin löytyy ravinteita enemmän kun arvaatkaan. Tähän aikaan vuodesta löydät sieltä loistavat raaka-aineet salaattiisi; voikukkaa, vuohenputkea, horsman lehtiä ja kukkia, mansikan lehtiä, ehkäpä muutama kuusenkerkkä, litulaukkaa, poimunlehtiä, käenkaalia ja mitä vielä! Lista on tosiaankin pitkä.

Jos uudet ja erikoiset reseptit tuntuvat haastavilta adaptoida omaan käyttöön, voi uusia raaka-aineita soveltaa jo valmiiksi tuttuihin resepteihin. Esimerkiksi nokkonen ja litulaukka sopivat mitä loistavammin pestoksi basilikan sijaan. Maitohorsma ajaa parsan virkaa ja patoihin, keittoihin ja muhennoksiin sopii puolestaan miltei mikä vain syötävä villikasvis.

d-3d-2d-4

No, mitä sitten tehdä jos ei erota mäntyä kuuselta? Okei sori, hieman ontuva vertaus mutta itse olin aikanaan pitkälti tuolla tasolla ainakin mitä tulee syötäväksi kelpaaviin kasveihin. Kirjoista ja netistä voi opiskella ja katsoa esimerkki kuvia, mutta henkilökohtaisesti opin parhaiten kädestä pitäen, itse kokemalla. Jos lähipiiristä ei löydy valmiiksi ketään hortoilijaa, voi olla hankala löytää ketään kädestä pitäen opastamaan. Just tämän vuoksi olen aidosti innoissani että nykyään on mahdollista osallistua pienemmillekin pikakursseille joilla käydään kädestä pitäen muutamia kasveja ja yrttejä. Ja ennen kaikkea; kuinka käyttää niitä kotikeittiössä. Olen osallistunut nyt muutamalle Helsinki Wildfoodsin kurssille, joilla on käyty läpi sesongin mukaan sieniä tai kasveja. Mikä parasta, kurssit järjestetään lähiseuduilla, joten oppeja on helppo lähteä hyödyntämään myöhemminkin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön laajentaen hiljalleen reviiriään. Vaikka vuoden ajan olen yrittänyt opetella villiyrteistä enemmän, opin silti hurjasti lisää muutama viikko sitten olleelta kurssilta. Samalla kasvoi into ja inspiraatio, sekä halu hyödyntää tuota valtavaa voimavaraa joka on meillä jokaisella suomalaisella käden ulottuvissa.

d

Jos siis hortoilu kiinnostaa, mutta kasvintunnistus on vielä alkutekijöissään tai mielessäsi on vain muutama villiyrttiresepti, suosittelen lämpimästi HWF:n villiyrttikursseja. He tiedottavat uusista tapahtumista ja kursseistaan ainakin FB -sivuillaan. Voin taata että sen jälkeen metsässä kulkiessasi näät sen ihan uusin silmin ja katse hakee jatkuvasti kasveja tunnistettavaksi. Samalla tulee tavallaan tosi kiitollinen olo kun tajuaa kuinka paljon metsällä on meille tarjota.

hwf-16hwf-18hwf-6b-3b-11

Jos sulla ei ole mahdollisuutta tulla pk -seudulle tai muutoin vain haluat tietää aiheesta enemmän, suosittelen tutustumaan heidän tuoreeseen kirjaansa Villiyrtit – hyvinvointia koikulmilta. Kirja sisältää kattavasti, mutta kansankielisesti tietoa eri villikasveista ja -yrteistä, sekä nipun ihania reseptejä. Siis kuinka ihanalta kuulostaa esimerkiksi koivunlehtisorbetti? 

Kirjasta inspiroituneena päätin muutama viikko sitten lähteä metsään ja väkertää kevään ensimmäisen villiyrttisapuskan; nokkospeston. Tähän herkkuun löytyy muuten ihana resepti myös edellä mainitusta kirjasta, mutta tuttuun tapaan otin hieman omia vapauksia fiiliskokkailuun.

d-6d-8

 

Helppo nokkospesto

4 dl nokkosen lehtiä
(1 dl litulaukkaa)
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl laadukasta oliiviöljyä
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl hyvää parmesaania/-vahvaa juustoa/hiivahiutaleita
sitruunanmehua
rouhittua mustapippuria
merisuolaa

Ryöppää nokkosen lehdet pikaisesti (15-30 sek, kannattaa nostaa lehdet pihdeillä välittömästi jääveteen joka pysäyttää kypsymisen). Nosta ryöpätyt nokkoset(, hienonnettu litulaukka) ja kuorittu+silputtu valkosipulinkynsi blenderiin ja aja hetki tasaiseksi. Voit valmistaa peston myös isossa morttelissa, joka on myös perinteisempi valmistusmetodi.

Lisää seokseen hiljalleen öljyä, kunnes tahna on mieleisesi paksuista. Lisää saksanpähkinät, sitruunamehu ja juustoraaste/hiivahiutaleet, sekä mausteet. Pyöräytä vain pikaisesti sekaisin, jotta pähkinöistä jää sattumia tahnaan. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

 

Villikasvisletut

150g kikhernejauhoja
2 dl vettä
1 luomumuna
2 dl nokkosen lehtiä
kourallinen tuoreita horsman lehtiä/poimulehteä/vuohenputkea silppuna
tai 2 rkl kuivattua vuohenputkea/voikukkaa
(yrtti)suolaa
mustapippuria

Paistamiseen gheetä, voita tai oliiviöljyä

Yhdistä kikhernejauhot ja vesi vispilällä ja anna turvota 5-10 minuuttia. Jos olet poiminut nokkosen puhtaasta ja kuivasta paikasta, ei sitä tarvitse ryöpätä (ryöppäys yllä olevan reseptin tapaan). Silppua kasvikset ja lisää kananmunan kanssa taikinaan. Mausta.

Paista pannulla letuiksi. Nauti esimerkiksi nokkospeston kera.

Vinkki: Jos kananmunat eivät kuulu ruokavalioosi, voit jättää sen pois reseptistä. Letut pysyvät kasassa ilmankin.

 

MEHEVÄT MUNAKOISOPYÖRYKÄT MAKEASSA TOMAATTIKASTIKKEESSA

mp-10mp-7mp-5mp-13

Olo oli kuin autokaupassa tuliterien autojen keskellä. Silmiä ihan häikäisee ne kiiltävät, sulavalinjaiset pinnat. Siinä niitä on, kauniissa ja siistissä rivissä toinen toistaan hienompia. Ja ihan kun mä muka tietäisin miltä autokaupassa oikeasti näyttää. Jotakuinkin tältä mä kuitenkin kuvittelen että siellä näyttää. Silmissäni nimittäin siintää kiiltäviä ja kauniita, sulavalinjaisia ja tuliteriä, munakoisoja. Siis kyllä. Siinä jos missä on kaunis kasvis! Siis ootteko koskaan nähnyt niitä värikkäitä, eri kuoseilla varustettuja koisoja? Vau sanon mä. Musta niin tulee isona munakoisojen kasvattaja.

mpmp-3mp-8

Papupyörykät, -pullat, -pihvit, falafellit… Onhan näitä kaikenmoisia pyöryköitä. En kuitenkaan taida olla ainoa, jolle pavut ja muut palkokasvit aiheuttaa haasteita suoliston kanssa? Pavut ei kovin usein ole mun go to -valinta juurikin kyseisen ongelman takia. Hätähän ei silti ole tämän näköinen, sillä pyöryköitähän voi valmistaa käytännössä mistä vain; maksasta, kasviksiin, riistaan ja sieltä…… kyllä vain, munakoisoihin! Joo okei onhan se munakoisokin ihan yhtälailla kasvis..

Munakoisot onkin mitä mahtavimpia sekä makunsa että omalaatuisen rakenteensa vuoksi. Siihen makumaailmaan kun yhdistää yrtit, mantelit ja oliivit, saa jotain monitahoista ja mielenkiintoista. Jos pidät baba ganoushista, pidät varmasti näistä pyöryköistä. Toisaalta, vaikkei munakoiso kuuluisi sun lemppareihin, et välttämättä edes erota näistä munakoisoa. Ei nimittäin erottanut makuraatikaan!

Pitkään hautunut tomaattikastike on helppo, ja koko haudutusajan arvoinen. Makea tomaattikastike täydentääkin suolaisten pyöryköiden makumaailmaa ihanasti. -Ethän siis skippaa sitä ❤

mp-9mp-4mp-11

 

MEHEVÄT MUNAKOISOPYÖRYKÄT TOMAATTIKASTIKKEESSA

Tomaattikastike

2 valkosipulinkynttä
1 punasipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 prk luomu tomaattimurskaa (á 400-500g)
2 rkl tomaattipyrettä
3 rkl balsamicoa
1 rkl laadukasta hunajaa tai esim kookossokeria
suolaa ja pippuria
(kuivattua chiliä)

Munakoisopyörykät

2 munakoisoa
2 valkosipulinkynttä
1 punasipuli
2 rkl gheetä tai oliiviöljyä + 3-5 rkl pyöryköiden paistamiseen
3 dl mantelijauhoa (tai kikhernejauhokin voisi sopia)
2 rkl psyllium hiutaleita
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl balsamicoa
noin 10 kalamataoliivia kivet poistettuna
1/3 punttia tuoretta basilikaa
1/2 luomusitruunan kuori
suolaa ja mustapippuria

(muutama kourallinen saksanpähkinöitä)

Aloita tomaattikastikkeesta. Pilko sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota öljyssä kasarissa/kattilassa. Lisää murska ja mausteet (jos pidät tulisesta, voit lisätä hieman kuivattua chiliä) ja anna kastikkeen hautua pyöryköiden valmistuksen ajan tai vähintään 15 minuuttia.

Valmista seuraavaksi pyörykät. Pese ja pilko munakoisot kuutioiksi. Kuori sipulit ja pilko pienemmäksi. Lämmitä pannulla rasva ja paista munakoisopaloihin ja sipuleihin kevyt väri pintaan, eli 5-10 minuuttia. Voit tehdä tämän parissa erässä jos kaikki ei mahdu kerralla pannulle.

Sekoita monitoimikoneessa jauhot, mausteet, balsamico, oliivit, basilika ja raastettu sitruunankuori. Lisää paistetut kasvikset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Nosta taikina hetkeksi jääkaappiin asettumaan. Jäähtynyttä massaa on myös helpompi käsitellä.
Pyörittele massa pieniksi pyöryköiksi ja paista pannulla gheessä tai oliiviöljyssä, kunnes pinta saa kauniin värin.
Voit lisätä valmiit pyörykät saksanpähkinärouheen kera tomaattikastikkeen sekaan, tai lusikoida tomaattisoosia kastikkeeksi. Nauti esimerkiksi kesäkurpitsa”pastan” kera tai keitä lisukkeeksi vaikkapa kikhernemakaronia.

 

mp-12

Mehevät kvinoa-pinaatti-pesto täytetyt tomaatit

muffi3ja2-10muffi3ja2-7muffi3ja2

Tällä kertaa haluisin jakaa kanssanne reseptin, jonka kehitin ihan puolivahingossa eikä sen aluksi edes pitänyt päätyä blogiin. Ajatus lähti itseasiassa siitä, että halusin valmistaa äitilleni pitkästä aikaa kasvisruokaa. Ja kuten me kaikki tiedetään, ei tähän aikaan vuodesta Suomessa vihannekset kukoista. Siksi keräsin kimpsut ja kampsut, ja tepastin lähikauppaan tsuumaamaan mitä sillä on tarjota.

Kaupassa pelipaikoilla silmiini osuikin todella kauniit terttutomaatit. Vaikka tuontia olivatkin, oli ne silti jotenkin tosi kauniita ja freesejä. Muistin että hei, mun äiti tykkää uunitomaateista sekä kvinoasta ihan tosi paljon! Tähän kohtaan sopisi se kuuluisa lause; ”Siitä se ajatus sitten lähti”.

muffi3ja2-5muffi3ja2-2

Ja siitä se tosiaan lähti. Tomaatit messiin, pussi pinaattia ja ruukku basilikaa matkaan. Tänään tehtäisiin meheviä uunitomaatteja kvinoa-pinaatti-pesto -täytteellä!

Tästä kokeilusta tulikin varsinainen yllättäjä, ja oonkin ihan varma että tämä resepti tullaan uusimaan. Tai ainakin viimeistään sillon kun meidän omat, kotimaiset, tomaatit on sesongissaan.

Tämä resepti on paitsi helppo ja monipuolinen, myös varsin nopea valmistaa. Kypsymisaika on tosin pidempi, mutta aktiivista valmistusaikaa on ehkä vartin verran. Nää täytetyt tomsut on hyviä uuni tuoreina, mutta maistuu seuraavana päivänä jopa kylmilteen! Vegaanisuudesta ”huolimatta”, mausta tuli ihanan syvä ja monitahoinen.

Jos tomaatit ei olleet mulla tällä kertaa kotimaisia, niin kvinoa oli! Tiesitkö sä että kvinoaa saa ihan perusmarketeista paitsi kotimaisena, niin samanaikaisesti myös luomuna? Se on sellaisenaankin ihanan freesi lisuke ja omaa hauskan, sekä ominaisen suutuntuman. Kvinoahan onkin sukua mm. pinaatille, jonka vuoksi pinaatti olikin tähän reseptiin just passeli lisä. Pestoinen kastike on puolestaan kermaisen täyteläinen kuorittujen hampunsiemenien ansiosta. Hamppu onkin ihan loistava lisä ruokaan kuin ruokaan muun muassa hyvän rasvahappo- ja proteiinikoostumuksensa puolesta.

muffi3ja2-3muffi3ja2-9

 

 

Kvinoa-pinaatti-pesto täytetyt tomaatit

Kastike:

2 dl kuorittuja hampunsiemeniä
puntti basilikaa
2 luomuvalkosipulinkynttä
1 luomusitruunan mehu, raasta halutessasi myös kuorta
3/4 dl laadukasta oliiviöljyä
1-2 dl vettä
puhdistamatonta suolaa
mustapippuria
(1 dl ravintohiivahiutaleita)

2 dl kvinoaa (3,5 dl vettä keittämiseen)
n 100 g (tuoretta) pinaattia

8-12 tomaattia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Sekoita kastikkeen kaikki ainekset tehosekoittimessa silkkiseksi massaksi. Lisää vettä sen verran että kastike on paksuhkoa. Maista ja lisää suolaa oman maun mukaan. Hiivahiutaleet on vapaaehtoisia, mutta tuovat ihanaa syvyyttä sekä umamin makua kastikkeeseen.

Kuumenna suolalla maustettua 3 dl vettä kattilassa, kunnes se kiehuu juuri ja juuri. Lisää siivilässä huuhdeltu kvinoa. Laita levy pois päältä ja hauduta kannen alla 3-5 minuuttia. Kvinoa on hyvä jättää ”al denteksi”, sillä se jatkaa kypsymistään vielä uunissa.

Leikkaa tomaateista hattu ja koverra sisus lusikalla ja/tai pienellä veitsellä. Käytä sisukset esimerkiksi tuoresalaatissa.

Yhdistä kvinoa, pinaatti ja pestokastike. Voit halutessasi säästää osan kastikkeesta tarjoiluun.

Täytä tomaatit ja paista uunivuuassa 20-30 minuuttia, kunnes tomaatit ovat kypsiä ja alkavat saada väriä.

Nauti lisukkeena tai sellaisenaan raikkaan salaatin kera.

 

 

muffi3ja2-8