MUN VAI MUN KOIRAN KIPPO?

Posted by

mjammjam-9mjam-12

Mulla on vapaus valita. Saan päättää, ostaa, valmistaa ja syödä käytännössä mitä vain mitä ikinä haluan. Kulkea juuri sitä polkua mitä itse haluan. Juuri niin terveellisesti tai vähemmän terveellisesti kun ikinä mielin. Itse olen valinnut kulkea hyvinvointi edellä, sillä silloin olen parhaimmillani ja onnellisimmillani. Onnellinen olen myös silloin, kun saan olla rakkaitteni lähellä. Entä jos rakkaat ystäväni eivät voisikaan itse päättää kuinka elää ja mitä syödä? Joku tekisi sen heidän puolestaan halusivat he sitä tai eivät?

Tässä tilanteessa elävät lähes kaikki lemmikit, se on heille arkipäivää koko elämänkaarelta. Tällä kertaa ja tässä tekstissä puhun kuitenkin vain koirista. Ne ovat  lähinnä mua ja lähinnä mun tietotaitoa. Täytyy muuten tähän väliin myös muistuttaa että todellisuudessahan koirat syövät pitkälti kaikkea mitä ”palvelusväki”, elikkäs omistaja, niiden nenän eteen kantaa. Ja vaikkei aina kantaisikaan, silloin ne myös löytää ihan ite. 

mjam-4

Koirien ruokinnassa kyse tuntuu usein olevan ihmisen omien mielikuvien ruokkimisesta. Sitä kutsutaankin onnistuneeksi brändäykseksi. ”Täysjyvä ohra”, ”viljaton”, ”sisältää bataattia”, ”laadukkaat raaka-aineet”. Entä miten on, lasketaanko lihankaltaiset tuotteet laadukkaaksi raaka-aineeksi? Ihmisten lailla, myös ”viljaton” on nykypäivän trendi koirien täysravinnoissa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei se tarkoita 100% lihaa, eikä todennäköisesti edes 50%. Esimerkiksi peruna ei ole vilja, ei osa koiran luonnollista ruokavaliota. Mutta mitä se on, se on edullisempi raaka-aine kuin liha. Samat koskee myös mm. bataattia, tapiokaa ja hernettä.

Lisäksi ruokasäkit ovat toinen toistaan nätimpiä ja täynnä mainoslauseita. Mut siis mitä, eihän koirat edes osaa lukea? Kiinnostaako niitä oikeasti syökö se sydämen muotoisia nappuloita viidessä ei värissä?

Mitä omassa ravitsemuksessa suosin, on tuotteet ilman mainoslauseita. Sama koskee koirien ruokintaa.

mjam-7mjam-3

Mun lauma on syönyt raakaa nyt reilut kaksi vuotta. Terveempiä ne ovat kuin koskaan. Energisiä ja iloisia (vaikka hyvin peittävätkin sen näissä postauksen kuvissa, haha!). Ja mikä parasta; koska mikään elementti ruuassa ei ole ”täyteaine” tai ”turha”, pystyy koira hyödyntämään sapuskan hyvin eikä tavaraa tule toisesta suunnasta niin pirusti. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Mitä tämä kaikki sitten käytännössä tarkoittaa? Kirjoittelin aiemmin jo blogiin koirieni ravintolisistä, öljyistä ja muista lisukkeista. Koska en tunne käsitettä kronologinen järjestys, palataanpa nyt tällä kertaa perusteisiin. Ne on kuitenkin asiat, joista kaikki lähtee.

mjam-8

Karkeasti sanottuna lihaa, eli proteiinin ja rasvan lähteitä olisi hyvä saada viikon aikana vähintään kolmesta eri lähteestä, elikkä siis eläimestä. Tämän lisäksi suosin itse monipuolista kattausta pitkällä aikavälillä, nauta, kana, kalkkuna, lohi, riistat. Tällaisen kirjon saatavuus voisi muutoin olla haastavaa, ellei lihoja saisi hankittua kohtuullisen kokoisissa pakkauksissa pakasteena. Tavallisesti tapaan hommata auton alle, suunnata lähimpään Mustiin ja Mirriin ja napata kerralla pakastimen täyteen sapuskaa. Kyllä se vaan helpottaa elämää hurjasti kun valikoima on laaja ja pakkaukset riittävän pieniä. Kompaktin kokoiset pakkaukset ovat hyviä jos haluaa testailla koiralleen uusia lihoja, ilman riskiä että iso pakkaus jäisi jostain syystä käyttämättä.

Kaikista käytännöllisimpiä pienille koirille on raakalihapullat, kuten lohi-, nauta- ja erityisesti täysravintopullat. Niitä on kätevä ottaa sulamaan pienempiäkin määriä, vaikka tarpeen mukaan kyllähän ne säilyy sulatettunakin jääkaapissa muutaman päivän. Sama koskee myös puolen kilon pötköjä. Pötköt voi alkuun näyttää hurjan isoilta, mutta todellisuudessahan sellainenen kestää max pari päivää yksilöstä riippuen. Meillä sellainen menee päivässä.

Lähes aina nappaan messiin ainakin nautaa, lohta ja kalkkunaa. Näiden lisäksi olen alkanut suosia myös täysravintoja Kuntoa ja Intoa. Ne ovat käteviä ainakin raakistelun alkuvaiheessa jos on epävarma ravinnon monipuolisuudesta. Multahan löytyy laumasta seniorin ja aikuisen lisäksi nykyään myös 11 viikkoinen pentunen. Tyyppi on varsin innokas ja hyvän ruokahalun omaava beibi. Sille olenkin alkanut nyt syöttämään Intoa, joka on juurikin pennuille tarkoitettu täysravinto. Into koostuu monipuolisesti eri proteiininlähteistä, kasviksista ja marjoista. Lisäksi siihen on lisätty joitakin hivenaineita sekä muita lisiä, kuten glukosamiinia. Pennut ovat erityisesti tärkeässä kasvuiässä, joten niille on tärkeää antaa juuri niille sopivaa ravintoa. Kyllä muuten passaa Into meidän aktiiviselle minityypille.

Kunto puolestaan on raaka täysravinto aikuiselle koiralle. En syötä sitä jatkuvasti, sillä usein tykkään koostaa itse eri hivenainelisät peruslihojen ympärille. Kuitenkin ihmisten tavoin, myös koirien ruuansulatuksen imeyttämisteho laskee iän myötä. Meidän lauman sennu (ei päässyt osallistumaan postauksen kuvauksiin) on jo yli 10 vuotias. Se saakin nauttia nykyään mahdollisimman ravinteikasta ruokaa, jotta sama mummoenergia säilyy päivästä toiseen! Se saakin siis usein juurikin Kuntoa, joka on hyvin samankaltainen ravinto kuin Into mutta hieman eri ravinnepitoisuuksilla.

mjam-6

Luonnossa kun villit koiraeläimet, kuten sudet, saavat saaliin, ne eivät suinkaan iske hampaitaan kiinni luustolihakseen. Luustolihasta eli ”lihaa”, palvotaan nykypäivänä kuin viimeistä päivää, vieläpä vähärasvaisena. Todellisuudessa arvokkain osa saaliista on mm sisäelimet, jotka ovat huomattavasti ravinteikkaampia. Susi aloittaakin ruokailun verestä, rasvasta, sisäelimistä ja saalis syödäänkin lähes nenästä häntään asti. Vain luut jäävät usein syömättä. Tämä johtuu tietysti paitsi siitä, ettei mitään ravinnoksi hyödynnettävää jätetä syömättä, myös siitä että jokaisesta saaliin eri osasta saadaan eri ravinteita. Juuri tämän vuoksi myös sisäelinten syöttäminen lemmikkikoirille on tärkeää. Ja mikä parasta, ne on usein myös niitä edullisimpia ruhonosia.

Edellä mainittujen lisäksi annan mun koirille myös muutaman kerran viikossa ydinluita, ribsejä tai broilerinkauloja. Luiden ”jyrsiminen” on paitsi luonnollinen tapa syödä,  rauhoittaa se koiraa ja sopiikin siksi hyvin vaikkapa iltapuhteeksi.

Onko raa’an lihan syöminen sitten turvallista? On. Rehulihan hygieninen laatu on Suomessa varsin korkea, ja riskit lähinnä nimellisiä. Lihan voi toki kypsentää, mutta itse koen sen ylimääräiseksi vaivaksi ja siksi turhaksi. Ainoa liha joka on syytä kypsentää loisten varalta, on järvikalat. On muuten hyvä muistaa myös, että koiran ruuansulatus on kehittynyt kestämään erilaisia asioita ja haasteita kuin ihmisen ruuansulatus.

mjam-10

Lihan lisäksi rasvan määrä on koirille erityisen tärkeä. Rasvainen liha ja kala ovat jo hyviä lähteitä, mutta myös muut lähteet on hyvä pitää menossa mukana. Monipuolisuus ja laatu ovatkin tässäkin tilanteessa kotiinpäin. Nykypäivänä etenkään kasvatetun lohen omega -pitoisuudet eivät ole enää kovin merkittäviä. Siksi koiran päivittäinen ruoka-annos olisikin hyvä viimeistellä vielä esimerkiksi lohi- tai omegaöljyllä.

Saatiin Mustista ja Mirristä meidän laumalle testiin Avital lohiöljyä ja omega -jauhetta. Erityisesti omega -jauhe on varsin mielenkiintoinen tuote. Siinä omega-3 ja -6 suhde on optimoitu koiralle sopivaksi, joka tavallisesti olisi hyvä olla 5:1 ja 10:1 välillä. Koirien omega-3 ja -6 suhteesta olisikin hyvä pitää huolta, sillä liian korkeana tai matalana siitä  voi olla haittaa terveydelle. Jauheena omegalisä oli käyttömukavuudeltaan öljyä kätevämpi, sillä riski sotkea annosteltaessa on pienempi, haha! Luonnollisestikin myös lohiöljy on hyvä ja yhtä lailla luonnollinen omegojen lähde.

Miksi omegaa koiralle? Käytännössä lähes samoista syistä kuin ihmiselle. Koirankaan keho ei pysty itse tuottamaan noita rasvahappoja, joten ne tulee saada ravinnosta. Omegat tukee mm ihon, turkin, nivelten, aivojen, sydämen ja verisuonten hyvinvointia. Lisäksi ne tukee immuunijärjestelmää ja taistelee oksidatiivista stressiä vastaan. Käytännössä siis täysin samat hyödyt kuin meille ihmisille. Suosittelen siis satsaamaan myös koirille hyvään kalaöljyyn, tai muuhun omega -rasvahappojen lähteeseen.

Muutama sananen vielä raakaruokinnasta. Monesti ennakkokäsitys on se että raakailu on sitä mitä koira söisi villinä luonnossa eläessään. Asia ei kuitenkaan ole täysin näin. Koirien villien sukulaisten keskimääräinen ikä on lyhyempi kuin kesyillä tovereillaan. Villinä elävillä onkin haasteinaan mm saada riittävästi ravintoa, sekä sairaudet jotka  on muutoin kesy koirilla helppo handlata ihan perusterveydenhuollolla. Raakaruokinnan on tarkoitus jäljitellä parhaita paloja koiran luonnonmukaisesta ravitsemuksesta. Yhdistettynä perusterveydenhuoltoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, muodostaa se varsin oivan kombon terveelle elämälle.

Ihmisille välttämättömiä aminohappoja ollessa kahdeksan, on niitä koirille kymmenen. Liha on siis koiralle äärimmäisen tärkeä ravinnon lähde. Ja mikä olisikaan parempaa kuin tarjota parhaalle ystävälleen sille parasta ja luonnollisinta ravintoa?

 

Kiitokset Mustille ja Mirrille postauksen yhteistyöstä!

mjam-13

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s